Lähes jokaisessa parisuhteessa käydään keskustelua siitä, miten molemmat voisivat olla tyytyväisiä seksielämäänsä. On tavallista, että suhteessa tulee vaiheita, joissa seksuaaliset halut eivät kohtaa. Sekoitamme halujen eriparisuuden usein haluttomuuteen. Parisuhteessa saatetaan puhua haluttomuudesta, vaikka kyseessä olisikin halujen eritahtisuus, eli toinen haluaa seksiä useammin ja toinen harvemmin. Kun kommunikaatio on puutteellista, molemmat kokevat helposti tulevansa tilanteessa loukatuksi. Seksiin painostaminen ja toisaalta myös jatkuva torjuminen johtaa usein siihen, että seksistä tulee ahdistusta aiheuttava ja vältettävä asia.
Seksuaalisuuden toteuttamiseen suhteessa tai ylipäätään toisten ihmisten kanssa liittyy vahvasti suostumus. On erittäin tärkeää, että kukaan ei tee seksiin tai omaan kehoon liittyen mitään, mitä ei halua tai mikä tuntuu epämukavalta. Edes toista miellyttääkseen tai vaikka toinen ei sitä pyytäisikään. Omien rajojen rikkominen on oman hyvinvoinnin ja identiteetin kannalta haavoittavaa ja haitallista.
Samoin missä tahansa kohtaa läheisyyttä tai seksiä toteutettaessa kaikilla osapuolilla on oikeus kieltäytyä tietynlaisesta toiminnasta tai lopettaa toiminta kokonaan. Vasta silloin, kun on riittävän turvallinen olo kieltäytyä seksiin ja läheisyyteen liittyvistä asioista, on riittävän turvallinen olo myös suostua seksiin ja läheisyyteen.
Torjutuksi tuleminen voi olla myös satuttavaa. Se ei ole kuitenkaan syy tehdä tai jatkaa sellaisten asioiden tekemistä, joita ei halua. Kumppanin kanssa voi keskustella siitä, miksi jokin asia tuntui epämukavalta tai miksi oma halu ei syttynyt tai katosi. Tämä vähentää väärinymmärryksiä, tulkintaa ja tunneyhteyden heikkenemistä kumppaneiden välillä.
Halujen eriparisuudesta voit lukea lisää Parisuhdekeskus Katajan sivuilta. Sieltä löydät myös harjoituksia seksuaalisuuden tutkailun tueksi.