Vanhemmuussuhde lapseen alkaa jo raskautta suunnitellessa. Jos vanhemmilla on luottavainen ja myönteinen suhtautuminen raskauteen ja syntyvään vauvaan, näkyy se myöhemmin turvallisena suhteena lapseen. Erityisesti ei-synnyttävien vanhempien kohdalla erilaiset parisuhteen ongelmat vaikuttavat varhaisen vanhemmuuden kehitykseen kielteisesti. Siksi parisuhteen haasteisiin olisi hyvä hakea apua jo ennen raskautta tai viimeistään raskausaikana esimerkiksi neuvolan kautta.
Vanhemmuus voi kehittyä raskausaikana eriaikaisesti. Ei-synnyttävällä vanhemmalla lapsi saattaa konkretisoitua ultraäänitutkimuksessa saatujen kokemusten, lapsen sukupuolen tietämisen ja synnytyksestä saadun tiedon myötä. Myös ei-synnyttävät vanhemmat, kuten synnyttävätkin vanhemmat, kaipaavat oman kumppanin tukea sekä yhtä lailla tietoa raskaudesta ja synnytyksestä.
Vanhemmuuden myötä myös parisuhteessa voi lisääntyä yhtenäisyyden ja yhteenkuuluvuuden kokemus. Tyytyväisyys parisuhteessa heijastuu usein tyytyväisyyteen vanhempana ja tasapainoiseen, turvalliseen vanhempi-lapsi-suhteeseen. Molempien kumppaneiden tyytyväisyys parisuhteessa liittyy yhtenäisiin näkemyksiin parisuhteen eri rooleista, ja vastuun jakaminen on tärkeä tekijä parisuhdetyytyväisyyden kannalta.
Synnyttävällä vanhemmalla raskauden tuomat muutokset ja väsymys voivat vaikuttaa halukkuuteen harrastaa seksiä. Raskaus muuttaa kehoa ja saattaa vaikuttaa siihen, että synnyttävä vanhempi kokee kehonsa jopa epämiellyttäväksi tai vieraaksi. Oman kehokuvan tukemiseen synnyttävät vanhemmat kaipaavat tukea niin kumppanilta kuin terveydenhuollosta. Kaikista raskauteen liittyvistä muutoksista, tunteista ja ajatuksista on tärkeää keskustella sekä yhdessä että myös neuvolan hoitajan kanssa.