Väkivallan tunnistaminen ja myöntäminen parisuhteessa on vaikeaa. Joskus väkivallan kokija saattaa syyllistää itseään. Väkivalta ei kuitenkaan ole koskaan kokijan syytä.
Tutkimusten mukaan väkivalta ei useinkaan vähene ajan kanssa, vaan sen muodot raaistuvat ja sitä tapahtuu yhä useammin. Olisi tärkeää, että avun hakemista väkivaltaiseen tilanteen ei pitkitettäisi. Väkivallalla on myös laajoja ja pitkäkestoisia vaikutuksia perheen lapsiin. Tutkimuksista tiedämme, että lapsuuden perheessään väkivaltaa todistaneet lapset päätyvät aikuisiässä muita useammin väkivaltaisiin suhteisiin ja heille on muita useammin mielenterveyden haasteita.
Miehenä kokemastaan tai harjoittamastaan väkivallasta puhumista tai avun hakemista voivat vaikeuttaa häpeän ja syyllisyyden tunteet. Tilanteisiin, joissa käytetään väkivaltaa, on kuitenkin tarjolla apua ja tukea. Jo tilanteesta ulkopuoliselle kertominen auttaa. On tärkeää tietää, että pitkittyneenkin väkivallan kokemuksesta voi selvitä.
Apua on tarjolla erilaisten yhdistysten, kuten Miessakit ry, Nollalinja ja Rikosuhripäivystys, kautta. Miessakit tarjoaa apua miehille, jotka ovat käyttäneet tai pelkäävät käyttävänsä välivaltaa sekä miehille, jotka ovat kokeneet väkivaltaa. Nollalinja tarjoaa apua kaikille, jotka ovat kokeneet lähisuhdeväkivaltaa tai sen uhkaa. Rikosuhripäivystys tukee väkivaltaa kokeneita.