Virtsanäytteestä (mielellään aamuvirtsa) tutkitaan bakteerien määrä ja tyyppi. Virtsanäytettä varten olisi hyvä olla virtsaamatta vähintään neljä tuntia.
Kuumeisessa tulehduksessa mitataan verikokeella tulehdusarvo (CRP). Joskus virtsatietulehdus voi aiheuttaa myös eturauhasen ja/tai lisäkiveksen tulehduksen.
Jatkotutkimukset
Nuorilla miehillä virtsatietulehduksen taustalla voi olla synnynnäinen rakennepoikkeavuus, virtsaputken ahtauma tai virtsatiekivi. Iäkkäillä miehillä tulehdukset ovat tavallisia. Yleisin aiheuttaja on eturauhasen liikakasvu, joka heikentää virtsarakon tyhjenemistä.
Lääkärin tutkimuksen lisäksi tehdään virtsateiden ultraäänitutkimus, jossa tarkistetaan, onko henkilöllä rakennepoikkeavuuksia sekä mitataan rakkoon jäävän virtsan määrä.
Tarvittaessa urologi tutkii eturauhasen peräsuolen kautta ultraäänellä ja mittaa virtsan virtaaman voimakkuuden ja jäännösvirtsamäärän. Joskus on tarpeen tehdä virtsaputken ja -rakon tähystys ja erilaisia röntgentutkimuksia.
Erittäin epäselvissä tilanteissa voidaan tehdä virtsarakon painemittaustutkimus, mikäli epäillään virtsarakon huonoa toimintaa.