Pitkäaikainen kipu kulkee mukana arjessa ja juhlassa. Se ei katoa kalenteria kääntämällä, eikä joulukaan poista sitä. Silti joulussa on jotain sellaista, mihin kipu ei yllä: tunnelma, muistot, hiljaiset hetket ja pienet ilon pilkahdukset. Niiden äärelle voi pysähtyä, vaikka kaikki ei menisi kuten ennen tai kuten toivoisi.
Joulu voi herättää myös ristiriitaisia tunteita. Kaikille se ei ole ilon ja yhdessäolon aikaa, vaan se voi korostaa yksinäisyyttä, huolta tai väsymystä. Jos olosi on jouluna raskas, sinussa ei ole mitään vialla. Jouluvalmistelut voivat ymmärrettävästi tuntua haastavilta silloin, kun arki on jo valmiiksi kuormittavaa.
Joulu ei kuitenkaan mittaa vuoden aikana saavutettuja onnistumisia tai vaadi suorittamista. Joulun viettoon pysähtyminen ei ole luovuttamista, vaan viisautta. Se on oman kehon kuuntelemista: mitä tarvitsen juuri nyt? Ehkä lepoa, ehkä seuraa, ehkä rauhaa. Myös tauot, hiljaisuus ja yksinkertaisuus voivat olla osa joulua.
Vaikka kipu muistuttaa itsestään joulunakin, se ei tee joulusta epäonnistunutta. Joulu voi silti olla lempeä, lohduttava ja omannäköinen. Se voi olla pieniä hetkiä, jotka kannattelevat – hetkiä, joissa kiire unohtuu ja elämä tuntuu hetken verran kevyemmältä.
Tänä jouluna toivomme Kivunhallintatalossa sinulle ennen kaikkea rauhaa. Anna itsellesi lupa pysähtyä, hengittää ja olla läsnä tässä hetkessä. Kipu saa olla mukana, mutta sen ei tarvitse viedä kaikkea tilaa. Hyvää joulua – juuri sellaisena kuin se on sinulle mahdollinen.