Sydämen pysähtyminen tilapäisestikin vaikuttaa heikentävästi elimistön toimintaan. Joskus potilaan hoitoa koskien tehdään tarkan harkinnan perusteella rajauksia, kuten niin sanottu elvyttämättä jättämispäätös, eli DNR (do not resuscitate) tai DNAR (no not attempt resuscitation) -päätös. Päätös tehdään, jos potilaan sairaus hoidosta huolimatta etenee niin pitkälle, ettei mahdollisessa sydänpysähdystilanteessa sydämen käynnistämiseen pyrkivällä painantaelvytyksellä ja tehoelvytyksellä ole saavutettavissa toipumista. Sellaisessa tilanteessa päädytään sallimaan luonnollinen kuolema. DNR-päätös koskee ainoastaan sydänpysähdystä ja sen hoitamista eikä ota kantaa muihin hoitomuotoihin.
Päätöksestä ja sen perusteista keskustellaan aina potilaan kanssa, jos mahdollista. Jos potilas ei sairauden vuoksi pysty käymään keskustelua, tulee asiasta keskustella potilaan lähiomaisen kanssa ja potilaan kanssa, kun se myöhemmin on mahdollista.
Päätös voi olla pysyväisluonteinen tai väliaikainen, ja se voidaan kumota, mikäli olosuhteet muuttuvat ja potilaan selviämisen mahdollisuudet arvioidaan paremmiksi kuin päätöksentekohetkellä. Jos huomaat omissa potilasasiakirjoissasi DNR-merkinnän, josta itse et ole tietoinen, ota asia puheeksi hoitavan lääkärin kanssa. Lääkäri selvittää sinulle päätöksen perusteet ja arvioi kanssasi yhdessä, ovatko perusteet edelleen olemassa.