Delirium on usein ohimenevä, vaikeaan akuuttiin sairauteen ja lääkitykseen liittyvä elimellinen häiriö. Delirium ilmenee muun muassa potilaan levottomuutena tai poikkeavana vetämättömyytenä, sekavana tai epäasianmukaisena puheena ja ajattelun järjestäytymättömyytenä. Potilaalla saattaa olla näkö- ja kuuloharhoja sekä harhaluuloja.
Tyypillisesti päivän aikana voi olla jaksoja, jolloin sekavuutta ei ole. Sekavuus pahenee usein iltaa kohti. Deliriumista kärsivä potilas voi olla aggressiivinen ja vastustaa hoitotoimia sekä pyrkiä irrottamaan kehostaan hoidossa elintärkeitä katetreja ja laitteita. Taustalla voi olla sairauden ja lääkityksen vääristämä tulkinta todellisuudesta ja tunne uhattuna olosta.
Delirium on usein pelottavan painajaismainen kokemus potilaalle, ja se aiheuttaa huolta myös omaisissa. Lisäksi se pitkittää tehohoitoa, koska turvallisinta on jatkuva valvonta, joka ei ole useinkaan mahdollista vuodeosastolla. Joskus potilas voi itsekin tunnistaa harhat epätosiksi, joten sekavuuden vaikeusaste vaihtelee.
Sekavuustilalle altistavat:
- korkea ikä
- muistisairaudet
- päihteiden käyttö
- tehohoitoon johtaneen sairauden luonne ja elintoimintahäiriöt
- tietyt lääkkeet
- tehohoitoympäristön olosuhteet, kuten melu, hälinä ja valot.
Tila on kuitenkin onneksi yleensä ohimenevä ja helpottaa tehohoitoon johtaneen sairauden parantuessa. Muistot sekavuuden ajalta voivat kuitenkin jäädä vaivaamaan mieltä, ja niiden yhteys mahdolliseen mielenterveyden järkkymiseen saattaa mietityttää.
On tärkeää, että asiasta voi keskustella lääkärin kanssa, sillä kyseessä on yleensä vaikeaan akuuttiin sairauteen ja vahvaan lääkitykseen liittyvä ohimenevä elimellinen häiriö.
Sekavuustilan hoito
Sekavuuden tärkein hoito on ennaltaehkäisy. Kriittisesti sairaan potilaan hoidossa pyritään välttämään sekavuudelle altistavia lääkeaineita, rauhoittamaan tehohoitoympäristö ja rajaamaan sekavuudelle altistavat tekijät, kuten liikkumattomuus ja hengityslaitehoito, mahdollisimman lyhytkestoisiksi.
Jos sekavuutta ilmenee, lääkkeettömät hoitomenetelmät ovat ensisijaisia. Lääkkeettömistä keinoista ovat käytössä muun muassa ajan ja paikan kertominen toistuvasti, korvatulpat ja omien apuvälineiden (esimerkiksi silmälasit, kuulolaite) hyödyntäminen. Omaisten vierailujen tuoma tuki ja turva on usein sekavalle potilaalle tärkeää.
Deliriumin lääkehoidossa käytetyimpiä ovat erilaiset rauhoittavat lääkkeet. Niiden hyödystä sekavuustilan hoidossa on rajallisesti tutkimusnäyttöä, ja lääkehoito pyritäänkin kohdistamaan potilaisiin, joilla lääkkeettömät hoitokeinot eivät riitä hoidon turvalliseen toteuttamiseen. Lääkehoito pyritään rajaamaan mahdollisimman lyhyeksi ja vain tarvittaessa annettavaksi.
Delirium saattaa jättää potilaalle ahdistavia tai hämmentäviä muistoja tehohoitojaksosta. Muistojen käsitteleminen ammattilaisen tukemana voi olla tarpeen, jotta vältetään pitkäkestoisempi ahdistuneisuus tehohoidon jälkeen.
Delirium ei ole merkki mielenterveysongelmasta ja on usein ohimenevä.
Sekavuuden tai levottomuuden aiheuttamat vaaratilanteet
Omahoitajan jatkuva vieressä olo ja rauhoittava puhe auttavat usein, mutta joskus voi olla pakko rajoittaa esimerkiksi käsien liikkeitä kiinnittämällä kädet pehmeillä sidoksilla. Tämä tapahtuu perustellusta syystä ja lääkärin määräyksestä. Joskus samoista syistä voidaan joutua nukuttamaan potilas.
Tärkeintä on, että potilaan turvallisuus ei vaarannu hoidon aikana. Käsien kiinnittäminen voi tuntua epämiellyttävältä ja lisätäkin sekavuutta varsinkin tilanteessa, jossa kommunikointi on vaikeaa. Syynä tälle on kuitenkin turvallisen hoidon takaaminen kaikissa tilanteissa.