Unen riittävä määrä on yksilöllistä, mutta keskimääräinen unentarve aikuisella on 7–8 tuntia yössä. Ajoittain unettomuus vaivaa meitä jokaista. Joskus unettomuus voi kuitenkin pitkittyä ja tällöin se lisää tutkitusti monien sairauksien ja tapaturmien riskiä. Unettomuus heikentää toimintakykyä ja elämänlaatua.
Unettomuuteen kuuluu toistuvia nukahtamisvaikeuksia, vaikeutta pysyä unessa, liian lyhyitä yöunia tai huonolaatuista unta silloinkin, kun olisi mahdollisuus nukkua. Sairautena unettomuus voidaan luokitella sen keston mukaan
- tilapäiseen (alle kuukausi)
- lyhytkestoiseen (1–3 kuukautta)
- pitkäkestoiseen (yli 3 kuukautta) unettomuushäiriöön.
Unettomuus kehittyy monien eri tekijöiden vuorovaikutuksesta. Yleensä se alkaa elämäntilanteen muutoksesta, johon on luonnollista reagoida unettomuudella. Monet sairaudet ja niiden aiheuttamat oireet sekä lääkitys voivat myös johtaa unettomuuteen.
Tilapäistä unettomuutta tulisi hoitaa ensisijaisesti lääkkeettömin keinoin. Silloin, kun unettomuus on luonnollinen reaktio äkilliseen elämänmuutokseen, ovat tuki, lohduttaminen ja neuvonta tärkeitä. Jos unettomuus jatkuu, kannattaa kiinnittää huomiota unirytmin säännöllistämiseen, elämäntapamuutoksiin ja nukkumista helpottavien ulkoisten olosuhteiden luomiseen eli niin sanottuun unenhuoltoon. Ellei näistä ole apua, lyhytaikainen unilääkitys saattaa olla tarpeen.