Raskauden aikana ja synnytyksen jälkeen annettu tehohoito on tiimityötä, johonosallistuvat tehohoitolääkärit, synnytyslääkäri, kätilöt, fysioterapeutit, lastenlääkärit ja tarvittaessa muiden erikoisalojen lääkärit. Suurin osa raskauden aikaisista ongelmista, kuten vaikea raskausmyrkytys, voidaan hoitaasynnytyssairaalan valvonnassa. Jos synnyttäjä tarvitsee esimerkiksi munuaiskorvaushoitoa, pitkäkestoista hengityslaitehoitoa, sydämen tai maksan vajaatoiminnan hoitoa, hänet siirretään suoraan teho-osastolle.
Tehohoidossa tuetaan elintoimintoja ja tarjotaan niihin kohdennettua lääke- ja konehoitoa, kuten hengityksen tukea hengityskoneella tai ylipainemaskilla. Verenkiertoa voidaan tukea lääkityksellä tai sydän-keuhkokoneella. Munuaisten ja maksan toimintaa tuetaan omilla korvaushoidoilla (dialyysi tai MARS-hoito). Osa hoidoista, kuten hengityskonehoito, vaatii nukuttamista.
Raskauden aikana teho-osastolla äitiä ja syntyvää lasta hoidetaan kokonaisuutena. Kätilö käy rekisteröimässä vauvan sydänääniä, ja synnytykseen liittyvät päätökset tekee synnytyslääkäri. Tehohoitolääkäri koordinoi äidin hoitoa ja yhteisiä hoitopäätöksiä. Lastenlääkäreitä informoidaan synnytysajankohdasta. He ottavat hoitovastuun vastasyntyneestä yhdessä kätilöiden ja lastensairaanhoitajien kanssa. Synnytyksen jälkeen teho-osastolla kiinnitetään erityistä huomiota verenvuodon seurantaan ja kohdun palautumiseen.
Lyhyenkin tehohoidon aikana potilas menettää lihaskudosta ja voimia, mutta synnyttäjillä toipuminen on yleensä muita potilaita nopeampaa. Jo teho-osastojakson aikana aloitetaan kuntoutus fysioterapeuttien ohjauksessa. Vauvaa voi alkaa imettää, jos käytössä oleva lääkitys tämän mahdollistaa. Teho-osastolla käytetyt lääkkeet ovat kuitenkin usein vasta-aihe eli este imetykselle. Teho-osastolta äiti siirtyy vuode- tai valvontaosastolle jatkohoitoon.