Vaikean haimatulehduksen oireet (kipu, pahoinvointi, kuume) saavat yleensä potilaan hakeutumaan sairaalahoitoon. Suomessa haimatulehduksen yleisin syy on runsas alkoholinkäyttö. Toiseksi yleisin syy on sappikiviin liittyvä haimatiehyeen tukos. Muita harvinaisempia syitä haimatulehdukselle voivat olla esimerkiksi lääkitys, vamma, kasvain, rasva-aineenvaihdunnan häiriö, haiman alueen leikkaus tai tähystys.
Haiman tärkeimpiä tehtäviä on tuottaa ruoansulatusentsyymejä, jotka erittyvät haimatiehyestä suolistoon, missä ne pilkkovat ruokaa mahdollistaen sen imeytymisen ravinnoksi. Haimatulehduksessa haiman rakenne rikkoutuu, ja ruoansulatusentsyymejä pääsee tihkumaan sen ulkopuolelle syövyttämään ympäröiviä kudoksia. Tämä aiheuttaa voimakkaan paikallisen tulehdusreaktion, johon liittyy kovaa vatsakipua ja turvotusta. Haiman tulehduksen aiheuttaa siis kudoksiin joutunut haimaneste, ei bakteeri.
Taudin alussa ei varmuudella pystytä ennustamaan, kenelle kehittyy vaikea tauti. Paikallisena alkanut haimatulehdus saattaa edetä vaikeaksi aiheuttamalla koko elimistöön yleistyneen tulehdustilan, jolloin monet muut elimet vaurioituvat. Monielinvaurioon liittyy hengitysvajausta, verenkiertovajausta, sekavuutta, munuaisten vajaatoimintaa, maksan vajaatoimintaa ja veren hyytymishäiriötä, joka altistaa veritulpille.
Tehohoidolla pyritään tukemaan elimistön toimintaa, jotta se saa aikaa haimatulehduksesta toipumiseen. Usein tarvitaan verenkiertoa tukevia lääkehoitoja, hengityslaitehoitoa, kipu- ja rauhoittavaa lääkitystä, veritulppien ehkäisylääkitystä, ravitsemushoitoa sekä toisinaan keinomunuaishoitoa.