Kun maksan toiminta äkisti pettää henkilöllä, jonka maksa on aiemmin ollut terve, puhutaan maksan akuutista vajaatoiminnasta. Tila on harvinainen, mutta hengenvaarallinen.
Maksan akuutin vajaatoiminnan syynä voi olla esimerkiksi virusinfektio, myrkytys, lääkeaineen yliannos, autoimmuunisairaus, verenkierron tai aineenvaihdunnan häiriö. Lääkeaineista esimerkiksi tuttu parasetamoli on ohjeannosta suurempina annoksina maksalle hyvin haitallinen. Oireet ovat moninaisia, kuten vatsakipu, pahoinvointi ja väsymys. Silmien tai ihon keltaisuus ovat maksasairauden oireita.
Erikseen puhutaan maksan toiminnan äkillisestä huononemisesta kroonisessa maksasairaudessa. Tilanne on akuuttia sairautta tavallisempi. Laukaiseva tekijä on usein infektio, verenvuoto tai jokin aiemmin mainituista syistä. Oireina voi ilmetä esimerkiksi pahoinvointia, oksentelua, vatsakipua, vatsan turpoamista, uneliaisuutta, sekavuutta ja keltaisuutta.
Maksasairaus on tärkeää havaita ajoissa. Aiheuttaja pyritään tunnistamaan, jotta vaurion paheneminen saadaan pysäytettyä. Syy voi silti jäädä tuntemattomaksi. Maksavaurio saattaa johtaa koko elimistön yleistyneeseen tulehdusvasteeseen ja muidenkin elintoimintojen häiriöön. Elintoimintoja tukevan hoidon tarkoituksena on ehkäistä maksavaurion eteneminen monielinvaurioksi.
Tehohoidolla pyritään antamaan maksalle aikaa toipua vauriosta. Hengitysvajauksessa voidaan hyödyntää hengityslaitteita. Verenkiertoa voidaan tukea nestehoidolla ja lääkkeillä. Sekavuuden ja levottomuuden hallintaan käytetään tarvittaessa rauhoittavaa lääkitystä ja nukutusta. Tietyissä myrkytyksissä saattaa olla hyötyä keinomunuaishoidosta tai maksan albumiinidialyysistä (MARS), jolloin saadaan lisäaikaa maksan toipumiseen.
Jos tilanne hoidosta huolimatta etenee vaikeaksi monielinvaurioksi, toipumisen mahdollisuudet ovat pienet. Silloin arvioidaan, onko maksansiirto mahdollinen. Jos maksansiirtoon päädytään, lisäaikaa sopivan siirrännäisen löytymiseen saatetaan saada keinomunuaishoidolla (dialyysi) tai maksan albumiinidialyysihoidolla (MARS). Näillä pystytään väliaikaisesti korvaamaan maksan ja munuaisten toimintoja. Maksansiirto edellyttää tarkkaa hoitoa ja sitoutumista pysyvään lääkitykseen, jonka avulla tähdätään siihen, ettei elimistö ala hylkiä uutta maksaa.