Potilaan leikkauksen jälkeinen hoito teho-osastolla tapahtuu usein etukäteen suunnitellusti. Tyypillisiä teho-osastotasoista jälkivalvontaa vaativia leikkauksia ovat muun muassa
- sydämen ja rintaontelon alueen leikkaukset
- sepelvaltimoiden ohitusleikkaukset
- muut sydänleikkaukset
- suuret keuhkoihin kohdistuvat leikkaukset
- osa elinsiirroista
- isot verisuonikirurgiset toimenpiteet
- keskushermostoon eli aivoihin ja selkäytimeen liittyvät leikkaukset.
Edellä mainituissa tilanteissa tehohoidon syy on usein elintoimintojen tarkka seuranta ja huolellinen kivunhoito.
Joskus potilaan vointia saattaa pienemmänkin leikkauksen jälkeen olla turvallisempaa seurata teho-osastolla.
Syitä leikkauksenjälkeiseen tehohoitojaksoon voivat olla esimerkiksi
- suuri verenvuoto
- leikkauksen yhteydessä kehittynyt elinhäiriö kuten verenkiertovajaus
- dialyysihoitoa vaativa munuaisten vajaatoiminta
- vaikea hengitysvajaus
- potilaan perussairauteen liittyvä lisääntynyt leikkauskomplikaatioiden tai elinhäiriöiden riski.
Leikkaustulosta voidaan seurata teho-osastolla esimerkiksi kuvantamismenetelmillä. Teho-osastolla mahdolliset leikkauskomplikaatiot pyritään havaitsemaan ja hoitamaan nopeasti. Leikanneet kirurgit kiertävät päivittäin teho-osastolla seuraamassa potilaiden vointia ja antavat leikkauksen jälkihoitoon liittyviä ohjeita.
| Kuntoutuksen aloitus teho-osastolla | Kuntoutus pyritään aloittamaan mahdollisimman pian, kun leikkauksenjälkeinen tilanne vain sen sallii. Kuntoutukseen kuuluvat muun muassa erilaiset hengitysharjoitukset ja fysioterapeutin johdolla tehtävät liikeharjoitteet joko sairaalasängyssä tai sen vierellä. Joskus tiettyjä liikkeitä voidaan joutua varomaan tai välttämään leikkausten yhteydessä asetettujen dreenien eli laskuputkien takia tai leikkaushaavojen venymisen estämiseksi. |
| Leikkauksenjälkeinen kivunhoito | Suurten leikkausten jälkeen potilailla on usein kipua. Leikkauksen jälkeinen riittävä kivunhoito onkin tärkeää, jotta kuntoutuminen pääsee kunnolla käyntiin ja jotta turhilta komplikaatioilta vältyttäisiin. Leikkaussalissa työskentelevät anestesialääkärit suunnittelevat leikkauksen jälkeisen kivunhoidon, johon voi kuulua kipulääkkeiden lisäksi erilaisia puudutustekniikoita. Teho-osastolla jatketaan leikkaussalissa aloitettua kivunhoitoa ja tarvittaessa kivunhoitosuunnitelmaa muokataan. Kipujen tulee olla hallinnassa ennen vuodeosastolle siirtymistä. |
| Ravitsemus leikkauksen jälkeen | Hyvä ravitsemustila edistää toipumista suuresta leikkauksesta, ja tämän vuoksi ravitsemus pyritään aloittamaan heti, kun kokonaistilanne sen sallii ja kun mahdollinen pahoinvointi on helpottanut. Jos ruokailu onnistuu suun kautta, potilaskeittiöstä saa tavanomaista sairaalaruokaa ja lisäksi voidaan antaa erilaisia tehosteravintojuomia. Jos ruokailu ei onnistu suun kautta esimerkiksi nielemisvaikeuksien vuoksi, ravitsemusta voidaan antaa erilaisten syöttöletkujen, kuten nenämahaletkun kautta. Etenkin ruuansulatuselimistöön kohdistuneiden leikkausten jälkeen joudutaan toisinaan odottamaan leikkausalueen paranemista ennen kuin ravitsemusta voidaan antaa maha-suolikanavaan. Tällöin ravitsemusta voidaan antaa tarkoitukseen suunniteltuina liuoksina suonensisäisenä tiputuksena. Tehohoitolääkäri suunnittelee potilaan ravitsemuksen yhdessä ravitsemusterapeutin kanssa, ja sairaanhoitaja seuraa ravitsemustavoitteen täyttymistä. |