Yli 20 prosenttia kehon pinta-alasta kattavan palovamman saanut potilas on lähes aina syytä ottaa tehohoitoon ainakin lyhyeksi aikaa.
Myös pienemmän palovamman saanut potilas saattaa tarvita tehohoitoa,
- jos palovammaa on kasvojen tai kaulan alueella
- jos potilas on saanut esimerkiksi asuntopalossa myös savua keuhkoihinsa (”savukaasuinhalaatio”)
- jos potilas on saanut häkä- tai syanidimyrkytyksen palokaasuista,
- jos potilaalla on jokin muu sairaus tai tila, jonka vuoksi palovamma aiheuttaa hänelle tavallista suuremman vaaran ja tehokkaamman hoidon tarpeen.
Suuren palovamman saaneen potilaan tehohoito kestää usein pitkään, joskus useita viikkoja. Mitä laajempi ja syvempi palovamma on, sen pidempään hoito kestää, ja sitä suurempi on liitännäisongelmien kehittymisen riski. Palovamman ja sen hoitamiseen tarvittavien leikkausten vuoksi elimistö on kovilla, ja palovamman seurauksena potilaalle saattaa kehittyä ongelmia, kuten hengitysvajaus, verenkiertovajaus, munuaisten vajaatoiminta ja sepsis eli yleisinfektio. Hengityskonehoitoa saatetaan tarvita pitkään, mutta potilas pyritään saamaan pois hengityskoneesta heti kun se on voinnin ja hoidon kannalta mahdollista.
| Palovamman hoitokeinot | Palovamman erityispiirteenä on palovamman aiheuttama ihon vaurio. Mikäli palovamma on syvä, ei iho jaksa parantua itsestään, vaan tarvitaan korjaava leikkaus. Palovamma voi olla myös niin pinnallinen, ettei leikkausta tarvita. Leikkaushoidon perusperiaatteina on vaurioituneen ihon poisto ja syntyneen vaurion korjaus. Korjaavissa leikkauksissa käytetään ihonsiirteitä ja muita plastiikkakirurgisia menetelmiä. Sekä palovamman poisto että ihonsiirteet saattavat vaatia useamman leikkauksen. Leikkaukset tehdään erityisessä palovammaleikkaussalissa, joka sijaitsee teho-osaston vieressä. Haavojen paikallishoito tehdään tehohoitohuoneessa tehohoitajien toimesta, palovammakirurgien ohjeistamana. Paikallishoito tarkoittaa sitä, että haavat puhdistetaan ja haavoja peittävät sidokset vaihdetaan joskus jopa kaksi kertaa päivässä, yleensä hieman harvemmin. Kipua pyritään hoitamaan tehokkaasti, ja joskus potilas nukutetaan kevyesti haavanhoitoa varten. Kipua voidaan hoitaa myös puudutuksilla, mikäli se on palovammojen sijainti huomioiden mahdollista. |
| Palovammapotilaan ravitsemus ja kuntoutus | Palovamman tehohoitoon ja siitä toipumiseen liittyy oleellisena osana riittävä ravinnon saanti ja kuntoutus. Mikäli potilas ei itse pysty syömään, ravitsemus annetaan nenämahaletkun kautta. Heti kun potilas pystyy syömään itse, ruokaa tarjotaan. Tarpeen mukaan annetaan lisäravintoa nenämahaletkun kautta, koska yleensä oman ruokahalun palautuminen kestää jonkin aikaa. Fysioterapeutit ja toimintaterapeutit ovat teho- ja palovammahoitajien apuna kuntoutuksessa. Potilas pyritään saamaan liikkeelle voinnin salliessa mahdollisimman nopeasti, ensin istumaan sängyn laidalle, sitten tuoliin ja mahdollisimman pian myös jalkeille, mikäli ihonsiirteiden vuoksi ei ole liikerajoituksia. |
| Teho-osastolta palovammavuodeosastolle | Tehohoidon tarpeen väistyttyä potilas siirtyy palovammavuodeosastolle teho-osaston viereen jatkohoitoon. Joskus tämän jälkeenkin joudutaan tekemään isompia leikkauksia, joiden jälkeen potilas voidaan ottaa tarpeen mukaan lyhyeksi aikaa teho-osastolle toipumaan. Teho- ja palovammaosastolla hoitohenkilökunta työskentelee sekä teho-osastolla että vuodeosastolla, joten on todennäköistä, että potilasta hoitaa sama hoitaja molemmilla osastoilla. |
| Palovammapotilaan läheisten rooli | Palovammapotilaan omaiset ovat tärkeä osa potilaan hoitoa sairaalajakson eri vaiheissa. Alkuvaiheessa heiltä saadaan tietoa potilaan perussairauksista, lääkityksistä ja toimintakyvystä ennen vammaa, jos potilas ei ole itse kykeneväinen niistä kertomaan. Kirurgit, teholääkärit ja hoitajat kertovat omaisille säännöllisesti realistiset tiedot potilaan voinnista ja hoitosuunnitelmasta. Potilaan voinnin kohentuessa omaisten tuki potilaalle korostuu. |