Kivun arviointi on perusta kivunhoidolle. Sivulla esitellään kivun mittaamisen periaatteet ja kipumittarit.
Opi arvioimaan kipua
Kipu on aina yksilöllinen kokemus. Jotta kipua voidaan hoitaa, täytyy siitä kertoa terveydenhuollon ammattilaiselle. Apuvälineinä kivun arvioinnissa voidaan käyttää erilaisia kipumittareita ja kipukyselykaavakkeita.
Videolla sairaanhoitaja kertoo, että kivun määrää ei voi tietää esimerkiksi vain diagnoosin perusteella. Kivun tunne on aina yksilöllinen kokemus.
Hyvän kivunhoidon perustana on kattava kivun arviointi. Kivun, niin akuutin kuin pitkäkestoisen kivun, arvioinnin lähtökohtana on potilaan oma kokemus ja sen ilmaiseminen terveydenhuollon henkilökunnalle.
Mikäli potilas ei itse kykene kertomaan kivustaan, voidaan kivun arviointia tehdä havainnoimalla potilaan käyttäytymistä. Näissä tilanteissa potilaan hyvin tuntevan läheisen apu on usein tarpeen.
Kivun arvioinnin yksityiskohdat ja käytettävät mittarit riippuvat potilaasta ja kiputilanteesta. Potilaan on hyvä tuntea seikat, joita kivun yhteydessä tavallisesti selvitetään.
Kivun arviointi sisältää yleensä seuraavat asiat:
Kivun sijainti. Missä kipu tuntuu? Onko sinulla yksi kipu vai useampia kipuja?
Minkälaista kipu on luonteeltaan: esimerkiksi jomottavaa, viiltävää tai säteilevää?
Milloin kipu tuntuu? Onko kipu jatkuvaa vai ajoittaista vai aaltomaista. Esiintyykö sitä levossa vai liikkeessä vai rasituksen jälkeen?
Kuinka voimakasta kipu on?
Mikä pahentaa ja mikä helpottaa kipua?
Millä tavoin voit itse helpottaa kipuasi?
Lievittyykö kipu lääkkeillä, miten paljon ja miten pitkäksi aikaa?
Miten kipu vaikuttaa jokapäiväisiin asioihin:
uneen ja nukkumiseen
mielialaan
työ- ja toimintakykyyn
liikkumiseen
kotitöihin
sosiaaliseen kanssakäymiseen ja harrastuksiin
Ota rohkeasti puheeksi arkaluontoisetkin kipuun liittyvät asiat. Kerro myös kivun mahdollisesti aiheuttamista tunteista kuten ahdistuksesta, pelosta, vihasta, surusta, katkeruudesta ja toivottomuudesta.
Videolla sairaanhoitaja opastaa yleisimpien kipumittareiden käyttöön.
Kivun voimakkuuden arviointi on yksi osa kivun arviointia. Voimakkuutta voidaan arvioida erilaisilla kipumittareilla. Yleisimmin käytetään seuraavia:
NRS (numeric rating scale), jossa kipua arvioidaan numeroin. Ei kipua on 0 ja pahin mahdollinen kuviteltavissa oleva kipu 10.
VAS (visual analoque scale) on kipujana, jonka vasen pääty kuvaa kivuttomuutta ja oikea pahinta mahdollista kipua.
VRS (verbal rating scale) on sanallinen asteikko: ei kipua – lievä kipu – kohtalainen kipu – kova kipu – sietämätön kipu
kipukiila
Sama kipumittari aina samalla henkilöllä
Kertoessasi kipusi voimakkuudesta voit käyttää yllä olevista kipumittareista itsellesi mieluisinta tai jotain muuta vapaamuotoisempaa tapaa arvioida kipua.
Kivun voimakkuuden seurannassa tulee käyttää samaa menetelmää koko hoitojakson ajan, jotta tulokset ovat verrannollisia. Koska kipu on henkilökohtainen kokemus, esimerkiksi kahden selkäkivusta kärsivän potilaan arviointeja kivun voimakkuudesta ei pidä verrata toisiinsa.
Syöpäkivun hoidossa ja äkillisen kivun, esimerkiksi leikkauksen jälkeisen kivun, hoidossa kipua on hyvä arvioida sekä ennen lääkkeenottoa tai muuta kivun lievitystä että sen jälkeen. Näin voidaan arvioida hoidon vaikutusta.
Kroonisen kivun hoidossa kivun voimakkuuden lievittymisen rinnalla hoidon olennainen tavoite on palauttaa potilaan elämänlaatu ja toimintakyky kohti entistä tasoa.
Yksittäisen lääkeannoksen vaikutuksen arvioimista tärkeämpää on hoidon vaikutusten pitkäjänteinen arviointi. Sen vuoksi myöskään pelkän kivun voimakkuuden mittaaminen ei ole riittävää hoidon vaikutusten arvioimisessa.
On tärkeää arvioida miten kivunhoito vaikuttaa potilaan uneen ja nukkumiseen, mielialaan, työ- ja toimintakykyyn, liikkumiseen, kotitöihin ja sosiaaliseen kanssakäymiseen. Osa kivun hoidon vaikutusten arviointia on myös potilaan asettamien osatavoitteiden eteneminen.
Kivun arviointi on perusta kivun hoidolle
Videolla sairaanhoitaja kertoo, että kivun määrää ei voi tietää esimerkiksi vain diagnoosin perusteella. Kivun tunne on aina yksilöllinen kokemus.
Hyvän kivunhoidon perustana on kattava kivun arviointi. Kivun, niin akuutin kuin pitkäkestoisen kivun, arvioinnin lähtökohtana on potilaan oma kokemus ja sen ilmaiseminen terveydenhuollon henkilökunnalle.
Mikäli potilas ei itse kykene kertomaan kivustaan, voidaan kivun arviointia tehdä havainnoimalla potilaan käyttäytymistä. Näissä tilanteissa potilaan hyvin tuntevan läheisen apu on usein tarpeen.
Kivun arviointi on laaja-alaista
Kivun arvioinnin yksityiskohdat ja käytettävät mittarit riippuvat potilaasta ja kiputilanteesta. Potilaan on hyvä tuntea seikat, joita kivun yhteydessä tavallisesti selvitetään.
Kivun arviointi sisältää yleensä seuraavat asiat:
Kivun sijainti. Missä kipu tuntuu? Onko sinulla yksi kipu vai useampia kipuja?
Minkälaista kipu on luonteeltaan: esimerkiksi jomottavaa, viiltävää tai säteilevää?
Milloin kipu tuntuu? Onko kipu jatkuvaa vai ajoittaista vai aaltomaista. Esiintyykö sitä levossa vai liikkeessä vai rasituksen jälkeen?
Kuinka voimakasta kipu on?
Mikä pahentaa ja mikä helpottaa kipua?
Millä tavoin voit itse helpottaa kipuasi?
Lievittyykö kipu lääkkeillä, miten paljon ja miten pitkäksi aikaa?
Miten kipu vaikuttaa jokapäiväisiin asioihin:
uneen ja nukkumiseen
mielialaan
työ- ja toimintakykyyn
liikkumiseen
kotitöihin
sosiaaliseen kanssakäymiseen ja harrastuksiin
Ota rohkeasti puheeksi arkaluontoisetkin kipuun liittyvät asiat. Kerro myös kivun mahdollisesti aiheuttamista tunteista kuten ahdistuksesta, pelosta, vihasta, surusta, katkeruudesta ja toivottomuudesta.
Kipumittari kivun voimakkuuden arvioimisessa
Videolla sairaanhoitaja opastaa yleisimpien kipumittareiden käyttöön.
Kivun voimakkuuden arviointi on yksi osa kivun arviointia. Voimakkuutta voidaan arvioida erilaisilla kipumittareilla. Yleisimmin käytetään seuraavia:
NRS (numeric rating scale), jossa kipua arvioidaan numeroin. Ei kipua on 0 ja pahin mahdollinen kuviteltavissa oleva kipu 10.
VAS (visual analoque scale) on kipujana, jonka vasen pääty kuvaa kivuttomuutta ja oikea pahinta mahdollista kipua.
VRS (verbal rating scale) on sanallinen asteikko: ei kipua – lievä kipu – kohtalainen kipu – kova kipu – sietämätön kipu
kipukiila
Sama kipumittari aina samalla henkilöllä
Kertoessasi kipusi voimakkuudesta voit käyttää yllä olevista kipumittareista itsellesi mieluisinta tai jotain muuta vapaamuotoisempaa tapaa arvioida kipua.
Kivun voimakkuuden seurannassa tulee käyttää samaa menetelmää koko hoitojakson ajan, jotta tulokset ovat verrannollisia. Koska kipu on henkilökohtainen kokemus, esimerkiksi kahden selkäkivusta kärsivän potilaan arviointeja kivun voimakkuudesta ei pidä verrata toisiinsa.
Milloin ja kuinka usein kipua arvioidaan?
Syöpäkivun hoidossa ja äkillisen kivun, esimerkiksi leikkauksen jälkeisen kivun, hoidossa kipua on hyvä arvioida sekä ennen lääkkeenottoa tai muuta kivun lievitystä että sen jälkeen. Näin voidaan arvioida hoidon vaikutusta.
Kroonisen kivun hoidossa kivun voimakkuuden lievittymisen rinnalla hoidon olennainen tavoite on palauttaa potilaan elämänlaatu ja toimintakyky kohti entistä tasoa.
Yksittäisen lääkeannoksen vaikutuksen arvioimista tärkeämpää on hoidon vaikutusten pitkäjänteinen arviointi. Sen vuoksi myöskään pelkän kivun voimakkuuden mittaaminen ei ole riittävää hoidon vaikutusten arvioimisessa.
On tärkeää arvioida miten kivunhoito vaikuttaa potilaan uneen ja nukkumiseen, mielialaan, työ- ja toimintakykyyn, liikkumiseen, kotitöihin ja sosiaaliseen kanssakäymiseen. Osa kivun hoidon vaikutusten arviointia on myös potilaan asettamien osatavoitteiden eteneminen.
Tarkistettu 24.6.2026