Kun koskemme kuumaan veteen tai veitsi lipeää ja tekee sormeen haavan, kehon kipureseptorit heräävät ja alkavat lähettää viestejä kohti aivoja.
Kipuärsykkeisiin erikoistuneita reseptoreita on melkein koko kehossa - iholla, lihaksissa, luustossa ja nivelissä. Niitä on myös etenkin pussimaisten tai putkimaisten elinten seinämissä, kuten mahalaukussa, suolessa, virtsanjohtimissa ja verisuonissa.
Aivoissa ja osassa sisäelimiä, kuten maksassa tai keuhkoissa, ei ole kipureseptoreita. Näitä sisäelimiä ympäröi kuitenkin kalvo, joka on kipuhermotettu.
1. Kipuviestit kulkevat kehosta aivoihin
Kun esimerkiksi veitsi haavan viiltäessään rikkoo sormen ihosoluja, ihon kipureseptorit heräävät ja alkavat lähettää kipuviestejä kohti aivoja. Matkalla aivoihin kipuviesti kulkee usean hermosolun muodostamaa ketjua pitkin.
Ketjua kutsutaan hermoradaksi. Sitä ei voi verrata kiinteään puhelinlinjaan, jossa viesti kulkisi aina samanlaisena aivoihin. Hermosolut voivat nimittäin olla yhtä aikaa kytköksissä useaan hermosoluun ja niiden välinen viestintä voi sekä vaimentaa että vahvistaa viestiä.
Kipuviesti kulkee ensin sähköisenä selkäytimeen. Siellä hermosolu yhdistyy seuraavaan hermosoluun niin kutsutun synapsin avulla. Synapsi on hermosolujen liitoskohta, jossa kipuviesti muuttuu kemiallisiksi välittäjäaineiksi, jotka virittävät seuraavan hermosolun lähettämään viestiä eteenpäin. Näin viestin matka jatkuu taas sähköisenä eteenpäin kohti aivoja.
2. Kipukokemus tapahtuu aivoissa
Aivot käsittelevät kipuviestin sisältämää tietoa usealla aivoalueella ja sen tuloksena muodostuu varsinainen kipukokemus.
Aivot tulkitsevat mistä kohtaa kehoa kipuviesti tulee ja kuinka voimakas se on. Kipu virittää aivoissa tunteita käsitteleviä alueita ja siksi koemme kivun epämiellyttävänä ja pyrimme siitä eroon.
Aivot vertaavat kipuviestejä myös aiemmin koettuun kipuun ja päättävät sen pohjalta jos kipu on uhkaavaa tai harmitonta. Tulkinta riippuu siitä mitä tietoa tai muistoja aivoihin on tallentunut aikaisemmin koetusta kivusta.
3. Keho ja mieli reagoivat kipuun
Kipu ei ole pelkkä epämiellyttävä tunne vaan se käynnistää reaktioita niin kehossa, mielessä kuin käyttäytymisessäkin.
Reaktiot kehossa tapahtuvat nopeasti ja automaattisesti. Kipu voi nostaa lihasjännitystä, tihentää sydämen sykettä ja hengitystä sekä nostaa verenpainetta.
Kipu herättää myös mielen huomion. Mieli keskeyttää muiden asioiden käsittelyn kun sen resurssit ohjautuvat kivun syyn selvittämiseen ja sen ratkaisemiseen. Tämä on tärkeää ajatellen kivun eloonjäämistä suojelevaa tarkoitusta.
4. Kipu muuttaa käyttäytymistä
Jos varpaan lyö sohvan kulmaan, varpaan puristaminen auttaa ensihätään. Päänsärkyyn voi puolestaan auttaa tuttu särkylääke. Lepääminen auttaa vaurioituneiden kudosten parantumista. Kipu saattaa myös saada kääntymään läheisen tai lääkärin puoleen tai lukemaan internetin keskustelupalstoja. Meillä kaikilla on omat selviytymiskeinomme, jotka muotoutuvat kokemustemme myötä.
Selviytymiskeinot ovat usein varsin automaattista. Käyttäytymistään voi muuttaa ja uusia keinoja voi oppia. Näin käy usein pitkäaikaisesta kivusta kärsivän kohdalla, sillä selviytymiskeinomme ovat tavallisesti muotoutuneet lyhytaikaisen kivun lievittämiseen.
| Hermoston rakenne |
 Hermosto koostuu keskushermostosta ja ääreishermostosta. Keskushermosto tarkoittaa aivoja ja selkäydintä. Selkäytimestä eri puolille kehoa lähteviä hermoja puolestaan kutsutaan ääreishermoiksi. Hermostossa viestit kulkevat kahteen suuntaan. Ääreishermostosta kohti aivoja kulkevat hermoradat tuovat tietoa erilaisista aistireseptoreista, joiden viestit koostetaan aivoissa aistimukseksi. Näitä hermoratoja kutsutaan sensorisiksi hermoiksi. Ne välittävät viestejä esimerkiksi kosketuksesta, lämmöstä, kylmästä ja kivusta. Aivoista, selkäytimen kautta, kohti lihaksia laskevat hermoradat kuljettavat puolestaan aivojen antamia käskyjä lihaksiin ja saavat lihaksissa aikaan liikettä. Näitä hermoja kutsutaan motorisiksi hermoiksi. |