Ilman kipua pärjäisimme kovin huonosti vaaratilanteissa, joita kohtaamme elinympäristössämme. Kipu on varoitusjärjestelmä, jonka ansiosta opimme olla koskematta liian kuumaan veteen ja ymmärrämme suojata lenkkipolulla nyrjähtänyttä nilkkaa kuormitukselta.
Kipu saa meidät hakeutumaan lääkäriin. Esimerkiksi kovan vatsakivun syyksi voi paljastua umpilisäkkeen tulehdus. Kipu on siis elintärkeä ihmisen selviytymisen kannalta.
Kipu suojaa lapsesta saakka
Emme voi välttää kolauksia ja naarmuja, kun lapsena opettelemme liikkumaan. Moni muistaa esimerkiksi sen, kuinka pyöräilyä opetellessa on kaatunut ja saanut ruhjeita polviin ja kyynärvarsiin. Iho rikkoutui ja lihaksetkin saattoivat saada pieniä vaurioita.
Kivun myötä käytös kuitenkin muuttuu varovaiseksi. Ei ole järkevää nousta takaisin pyörän selkään, vaan kävellä hiljakseen takaisin kotiin kolhujen kanssa.
Kipu herättää läheisen huomion
Lapsen tavallinen reaktio kipuun on itku, mikä herättää huomion aikuisissa ja saa heidät auttamaan haaverin hoidossa. Kolhun kokenut kehon osa on kipeä jonkin aikaa, kunnes vaurioituneet kudokset korjautuvat. Se saa meidät suojaamaan kipualuetta esimerkiksi ontumalla, jos kyseessä on nyrjähtänyt nilkka.
Varovaisuus ja avun pyytäminen ovat kivun aktivoimia järkeviä toimenpiteitä. Kudokset paranevat nopeammin, kun niitä ei rasiteta ja toiset ihmiset voivat auttaa vamman hoidossa ja arjen askareissa kun asioita ei kykene hoitamaan normaaliin tapaan. Kudosten toivuttua on mielekästä taas palata aiempiin toimiin, jotta koettu haaveri ei tiputa niitä elämästä pois.
| Kaikki eivät tunne kipua | Harvinaisessa synnynnäisessä häiriössä ihminen ei pysty tuntemaan kipua. Siitä kärsivät ihmiset altistuvat lapsesta saakka vaurioille, esimerkiksi oman kielen puremiselle, luunmurtumille ja palovammoille. Kun ei tunne kipua, ei vaurioita myöskään huomaa hoitaa ja näin ne pahenevat. Siksi häiriöstä kärsivät ihmiset voivat kuolla ennenaikaisesti. Tämäkin osoittaa, miten tärkeä ominaisuus kivun kokeminen ihmisen selviytymisen kannalta on. |