Eri ammattiryhmät hoitavat kipua yhteistyössä

Hankalan pitkäaikaisen kivun hoidossa parhaimmat tulokset saavutetaan moniammatillisella lähestymistavalla. Moniammatillisella kivunhoidolla tarkoitetaan sitä, että potilaan kivun hahmottaminen tapahtuu usean eri ammattialan työntekijän silmin.

Tyypillisiä pitkäaikaisen kivun hoidossa mukana olevia ammattiryhmiä ovat lääkäri, sairaanhoitaja, psykologi, fysioterapeutti, sosiaalityöntekijä ja toimintaterapeutti.

​​Videolla lääkäri kertoo eri ammattiryhmien työpanoksesta pitkäaikaisen kivun hoidossa.

Kaikki ammattilaiset eivät ole välttämättä jokaisen potilaan hoidossa mukana tai kaiken aikaa hoitoprosessissa. Joskus eri ammattilaiset tulevat kaikki samasta moniammatillisesta tiimistä, näin voi olla esimerkiksi erikoissairaanhoidon kipuklinikalla kipua selvitettäessä.

Toisinaan eri ammattilaiset kertyvät potilaan ympärille pitkin matkaa tarpeenmukaiseksi kokonaisuudeksi: esimerkiksi lääkäri ja psykologi terveyskeskuksesta, potilaalle pitkäaikaisesti tuttu fysioterapeutti yksityiseltä puolelta ja erikoistyövoimaneuvoja työvoimatoimistosta koulutusasioiden selvittelyyn.

Oleellista on, että eri ammattilaiset ovat yhteydessä keskenään, jotta muodostuu yhteinen kuva miten kipua ja sen ympärille kertyneitä muita ongelmia pyritään ratkaisemaan.

Videolla potilas kertoo, kuinka hänen kiputilanteessa lääkärin ohella fysio- ja toimintaterapeutit ovat olleet tärkeä osa hoitoa. Lisäksi hän on saanut psykoterapeuttista apua kiputilanteen hyväksymiseen.

Potilas aktiivisesti mukana hoidossa

Oleellinen osa hyvän hoitotuloksen saavuttamisessa pitkäaikaisessa kivussa on sillä, että potilas itse on mukana hoitonsa suunnittelussa ja toteuttamisessa. Potilas tuo hoitosuunnitelman tekoon oman tietonsa kivun kehittymisestä ja siitä, millä kaikin tavoin se on vaikuttanut fyysiseen ja psyykkiseen hyvinvointiin sekä kykyyn tehdä ja toimia elämässä. Läheiset voivat toisinaan auttaa tässä tärkeällä tavalla.

Hoitosuunnitelman toteutumisessa potilaalla on avainrooli. Potilaan kannattaa avoimesti tuoda esille se, mitä mieltä hän on suositellusta hoidosta ja kokeeko hän pystyvänsä todellisesti toteuttamaan suositeltuja asioita. Hoidon edetessä potilaan kannattaa rehellisesti aina kertoa siitä, miten hoito on auttanut.