Maksansiirrossa sairaalassaolo kestää yleensä kahdesta kolmeen viikkoon.
Kun maksasiirteen vastaanottaja on saapunut sairaalaan, aloitetaan leikkausvalmistelut, kuten veri- ja virtsanäytteiden otto ja tuore keuhkokuva.
Nukutuslääkäri ja kirurgi tulevat tapaamaan potilasta ennen leikkaussaliin menoa, ja heille voi vielä esittää kysymyksiä.
Leikkaussalissa esivalmistelut vievät 1,5–2 tuntia, mutta potilas nukutetaan pian leikkaussaliin saavuttua.
Itse maksansiirtoleikkaus kestää yleensä 5–8 tuntia. Terve maksa vaihdetaan sairaan tilalle, verisuonet ja sappitiet yhdistetään ja uuden maksan sappirakko poistetaan.
Leikkauksen aikana potilas on nukutettuna ja kytkettynä hengityskoneeseen. Laite puhaltaa tasaisin väliajoin ilmaa keuhkoihin keuhkoputkeen asetetun putken kautta.
Potilaan lähiomaiselle ilmoitetaan, kun maksansiirtoleikkaus on ohi.
Maksansiirron jälkeen tehohoitojakso kestää tavallisesti 1-3 päivää.
Maksansiirtoleikkauksen jälkeen potilas herää nukutuksesta teho-osastolla. Hengityskone huolehtii edelleen hengityksestä ja se irrotetaan 2–48 tunnin kuluttua leikkauksesta, eli vasta sitten kun potilas jaksaa hengittää itse. Hengityskoneen varassa ollessa potilas saa nestettä ja ravintoa nenän kautta vatsaan kulkevan letkun eli nenämahaletkun avulla.
Potilaalle annetaan hänen tarvitsemansa määrä kipulääkettä, jotta olo olisi mahdollisimman hyvä eikä kipua tuntisi. Lääkitys annetaan suoraan suoneen ohuen katetrin kautta (keskuslaskimokatetri), joka on pistetty syvällä olevaan verisuoneen solisluun tai kaulan alueella.
Vatsasta tulee ulos letkuja eli haavadreenejä, joiden tehtävänä on poistaa ylimääräinen neste sekä veri maksan ympäriltä. Nämä letkut poistetaan tavallisesti muutaman vuorokauden kuluttua leikkauksesta.
Ensimmäisten vuorokausien aikana yksin ei voi nousta käymään WC:ssä. Virtsarakko tyhjenee ohuen letkun eli virtsakatetrin avulla. Se johtaa virtsan letkua pitkin katetripussiin.
Maksan toimintaa seurataan päivittäisillä verikokeilla. Joskus saatetaan joutua tekemään uusintaleikkaus verenvuodon vuoksi.
Myös munuaisten toiminta voi aiheuttaa ongelmia heti leikkauksen jälkeen, ja joskus veri joudutaan puhdistamaan dialyysin avulla. Ongelmat ovat yleensä lyhytaikaisia ja munuaisten toiminta palautuu vähitellen.
Leikkauksen jälkeen on tärkeää nousta ylös vuoteesta mahdollisimman pian. Yleensä jo teho-osastolla fysioterapeutti yhdessä hoitajien kanssa auttaa potilaan istumaan ja seisomaan. Syödä saa pian hengityskoneesta vieroittumisen jälkeen.
Tehohoidon jälkeen potilas siirretään toipumaan elinsiirto-osastolle vielä noin kahdeksi viikoksi. Tänä aikana maksan toimintaa seurataan tiiviisti ja tavoitteena on saada potilas omatoimisesti jalkeille mahdollisimman nopeasti.
Unettomuus ja selkäsäryt ovat tavallisia heti siirtoleikkauksen jälkeen. Vaikka leikkaushaava onkin melko suuri, vain harvoin se aiheuttaa pahempia kipuja. On tärkeää, kertoa lääkäreille ja hoitajille voinnista ja tuntemuksista.
Kotiutuminen tapahtuu potilaan oman keskussairaalan kautta, jonne potilas siirretään heti, kun maksan toiminta on hyvä ja vakaa sekä alkuvaiheen mahdolliset komplikaatiot on hoidettu. Potilaan oma lääkäri keskussairaalassa kirjoittaa sairausloman, reseptit lääkkeistä ja B-todistuksen Kelaa varten hyljinnänestolääkkeistä, jotka ovat erityiskorvattavia. Kotiutuminen oman sairaalan kautta on tärkeää myös siksi, että siellä sovitaan oman lääkärin kanssa ensimmäinen polikliininen kontrolliaika.
Mikäli potilas asuu HUS-alueella, voinnin mukaan voi päästä lyhyille kotilomille jo toisesta viikosta alkaen. Elinsiirtoyksikkö seuraa aluksi tiiviisti noin kolmen ensimmäisen kuukauden ajan ja hoitaa tarvittavat todistukset.
Maksansiirto ei ole vaaraton toimenpide. Rajut verenkierron muutokset leikkauksen aikana voivat johtaa sydämen toiminnan pettämiseen ja kuolemaan. Se on onneksi erittäin harvinaista. Kuolleisuus on hiukan suurempi leikkauksen jälkeisinä kuukausina ja syynä on yleensä infektio, joka pääsee voimistumaan hylkimisen estolääkityksen takia ja johon antibiootit eivät tehoa.
Sairastuvuutta lisääviä komplikaatioita ovat hoidettavissa olevat infektiot, sappiperäiset infektiot, akuutti tai pitkittynyt akuutti hyljintä, sappitiesauman ahtautuminen tai sappivuoto jne. Kaikki nämä pitkittävät sairaalassaoloa ja lisäävät kontrollikäyntien määrää.
Yleensä kaikki komplikaatiot ovat hoidettavissa, osa helpostikin, ja niitä on opittu myös ehkäisemään ja hoitamaan entistä tehokkaammin.
Leikkaussalissa esivalmistelut vievät 1,5–2 tuntia, mutta potilas nukutetaan pian leikkaussaliin saavuttua.
Itse maksansiirtoleikkaus kestää yleensä 5–8 tuntia. Terve maksa vaihdetaan sairaan tilalle, verisuonet ja sappitiet yhdistetään ja uuden maksan sappirakko poistetaan.
Leikkauksen aikana potilas on nukutettuna ja kytkettynä hengityskoneeseen. Laite puhaltaa tasaisin väliajoin ilmaa keuhkoihin keuhkoputkeen asetetun putken kautta.
Potilaan lähiomaiselle ilmoitetaan, kun maksansiirtoleikkaus on ohi.
Maksansiirron jälkeen tehohoitojakso kestää tavallisesti 1-3 päivää.
Maksansiirtoleikkauksen jälkeen potilas herää nukutuksesta teho-osastolla. Hengityskone huolehtii edelleen hengityksestä ja se irrotetaan 2–48 tunnin kuluttua leikkauksesta, eli vasta sitten kun potilas jaksaa hengittää itse. Hengityskoneen varassa ollessa potilas saa nestettä ja ravintoa nenän kautta vatsaan kulkevan letkun eli nenämahaletkun avulla.
Potilaalle annetaan hänen tarvitsemansa määrä kipulääkettä, jotta olo olisi mahdollisimman hyvä eikä kipua tuntisi. Lääkitys annetaan suoraan suoneen ohuen katetrin kautta (keskuslaskimokatetri), joka on pistetty syvällä olevaan verisuoneen solisluun tai kaulan alueella.
Vatsasta tulee ulos letkuja eli haavadreenejä, joiden tehtävänä on poistaa ylimääräinen neste sekä veri maksan ympäriltä. Nämä letkut poistetaan tavallisesti muutaman vuorokauden kuluttua leikkauksesta.
Ensimmäisten vuorokausien aikana yksin ei voi nousta käymään WC:ssä. Virtsarakko tyhjenee ohuen letkun eli virtsakatetrin avulla. Se johtaa virtsan letkua pitkin katetripussiin.
Maksan toimintaa seurataan päivittäisillä verikokeilla. Joskus saatetaan joutua tekemään uusintaleikkaus verenvuodon vuoksi.
Myös munuaisten toiminta voi aiheuttaa ongelmia heti leikkauksen jälkeen, ja joskus veri joudutaan puhdistamaan dialyysin avulla. Ongelmat ovat yleensä lyhytaikaisia ja munuaisten toiminta palautuu vähitellen.
Leikkauksen jälkeen on tärkeää nousta ylös vuoteesta mahdollisimman pian. Yleensä jo teho-osastolla fysioterapeutti yhdessä hoitajien kanssa auttaa potilaan istumaan ja seisomaan. Syödä saa pian hengityskoneesta vieroittumisen jälkeen.
Tehohoidon jälkeen potilas siirretään toipumaan elinsiirto-osastolle vielä noin kahdeksi viikoksi. Tänä aikana maksan toimintaa seurataan tiiviisti ja tavoitteena on saada potilas omatoimisesti jalkeille mahdollisimman nopeasti.
Unettomuus ja selkäsäryt ovat tavallisia heti siirtoleikkauksen jälkeen. Vaikka leikkaushaava onkin melko suuri, vain harvoin se aiheuttaa pahempia kipuja. On tärkeää, kertoa lääkäreille ja hoitajille voinnista ja tuntemuksista.
Kotiutuminen tapahtuu potilaan oman keskussairaalan kautta, jonne potilas siirretään heti, kun maksan toiminta on hyvä ja vakaa sekä alkuvaiheen mahdolliset komplikaatiot on hoidettu. Potilaan oma lääkäri keskussairaalassa kirjoittaa sairausloman, reseptit lääkkeistä ja B-todistuksen Kelaa varten hyljinnänestolääkkeistä, jotka ovat erityiskorvattavia. Kotiutuminen oman sairaalan kautta on tärkeää myös siksi, että siellä sovitaan oman lääkärin kanssa ensimmäinen polikliininen kontrolliaika.
Mikäli potilas asuu HUS-alueella, voinnin mukaan voi päästä lyhyille kotilomille jo toisesta viikosta alkaen. Elinsiirtoyksikkö seuraa aluksi tiiviisti noin kolmen ensimmäisen kuukauden ajan ja hoitaa tarvittavat todistukset.
Maksansiirto ei ole vaaraton toimenpide. Rajut verenkierron muutokset leikkauksen aikana voivat johtaa sydämen toiminnan pettämiseen ja kuolemaan. Se on onneksi erittäin harvinaista. Kuolleisuus on hiukan suurempi leikkauksen jälkeisinä kuukausina ja syynä on yleensä infektio, joka pääsee voimistumaan hylkimisen estolääkityksen takia ja johon antibiootit eivät tehoa.
Sairastuvuutta lisääviä komplikaatioita ovat hoidettavissa olevat infektiot, sappiperäiset infektiot, akuutti tai pitkittynyt akuutti hyljintä, sappitiesauman ahtautuminen tai sappivuoto jne. Kaikki nämä pitkittävät sairaalassaoloa ja lisäävät kontrollikäyntien määrää.
Yleensä kaikki komplikaatiot ovat hoidettavissa, osa helpostikin, ja niitä on opittu myös ehkäisemään ja hoitamaan entistä tehokkaammin.
Tarkistettu 20.9.2019
