Elinluovuttaja lasten siirroissa

Puolet munuaislapsista ja kaikki muut siirtolapset saavat siirteen aivokuolleelta luovuttajalta.

​​​​nainen allekirjoittaa paperin

Elävä luovuttaja

Munuaisensiirroissa luovuttajana voi toimia toinen vanhemmista, jos hän on vakaasti halukas luovutukseen. Tällöin ensin tarkistetaan, että mahdollisen luovuttajan veriryhmä ja kudostyyppi ovat sopivia. Jos näin on, hänelle tehdään joukko tutkimuksia, joilla selvitetään kelpoisuus siirtoleikkaukseen (mm. munuaisten röntgentutkimukset ja toimintakokeet sekä joukko muita laboratoriokokeita).

Luovuttajakandidaatin tutkimukset tehdään perheen oman keskussairaalan munuaislääkärin ohjelmoimana. Tutkimuksilla pyritään varmistamaan se, että toisen munuaisen poistosta ei ole terveyshaittaa asianomaiselle. Nykyisin puolet lapsipotilaista saa munuaissiirteen toiselta vanhemmistaan.

Aivokuollut luovuttaja

Puolet munuaislapsista ja kaikki muut siirtolapset saavat siirteen aivokuolleelta luovuttajalta. Siirtopäätöksen jälkeen lapsi laitetaankin ”siirtolistalle” odottamaan sopivaa luovuttajaa. Sopivuuden arvioinnissa tärkeitä ovat veriryhmä- ja kudossopivuus, sekä luovuttajan ikä ja koko.

Munuaisensiirroissa aikuiskokoisen munuaissiirteen käyttö edellyttää sitä, että vastaanottajan paino on vähintään 9–10 kg. Maksansiirroissa voidaan käyttää osamaksaa, jolloin vastaanottajan paino ja luovuttajan ja vastaanottoajan kokoero eivät ole ratkaisevan tärkeitä. Sydämen-, suolen- ja keuhkonsiirroissa luovuttajan ja vastaanottajan pituuden ja painon tulee olla melko lähellä toisiaan.


Edellinen sivuSeuraava sivu