Tulehduskipulääkkeet vähentävät paikallista tulehdusta ja voivat tehota erityisesti kipuun, jonka aiheuttaa syöpäkasvaimen luihin lähettämät etäpesäkkeet. Tulehduskipulääkkeiden käyttö on erikseen harkittava jokaisen potilaan kohdalla, sillä niihin liittyy erilaisia haittavaikutuksia.

Tulehduskipulääkkeet ärsyttävät vatsan limakalvoa. Jos potilaalla on jo käytössä jokin muu limakalvoa ärsyttävä lääke, kuten kortisoni, tulehduskipulääkettä ei yleensä suositella. Myös korkea ikä, astma, veren hyytymiseen vaikuttava lääkitys, munuaisten heikentynyt toiminta ja jotkut solunsalpaajat (sytostaatit) voivat olla este tulehduskipulääkkeen käytölle.

Tulehduskipulääkkeitä saa myös apteekista ilman reseptiä. On tärkeää, että potilas mainitsee lääkärilleen jos hän käyttää käsikauppalääkettä. Usean tulehduskipulääkkeen samanaikainen käyttö tai suuret lääkeannokset eivät tehosta kivunlievitystä. Päinvastoin, haittavaikutukset voivat lisääntyvät.

Tulehduskipulääkkeiden käyttöön voi liittyä haittavaikutuksia. Oikein käytettyinä ne ovat tehokkaita ja turvallisia. Lääkäri varmistaa lääkityksen sopivuuden jokaisen potilaan kohdalla.

Mahdollisia haittavaikutuksia ovat:

• mahasuolikanavan limakalvon ärsytys ja verenvuoto
• verenpaineen nousu, sydämen vajaatoiminnan pahentuminen
• turvotukset
• astman pahentuminen
• verenvuototaipumuksen lisääntyminen erityisesti jos samanaikaisesti käytössä on muita verenhyytymiseen vaikuttavia lääkkeitä
• munuaisten vajaatoiminnan pahentuminen

Parasetamoli muistuttaa tulehduskipulääkkeiä, mutta on teholtaan hieman heikompi. Parasetamoli lievittää kipua, mutta ei tulehdusta. Parasetamoli sopii kaikenikäisille, edellyttäen että annokset pysyvät suositelluissa rajoissa. Liian suuret annokset voivat aiheuttaa maksavaurioita.

Jos tulehduskipulääke tai parasetamoli yksinään eivät lievitä syöpäkipua, lääkäri voi määrätä opioidiryhmän lääkkeen niiden rinnalle. Opioidit ovat tavallinen lääkeryhmä syöpäkivun hoidossa. Niillä lievitetään kipua, joka syntyy kun syöpäkasvain vaurioittaa kudosta.

Morfiini ja muut vahvat opioidit ovat tehokkaita syöpäkivun lievittäjiä. Syöpäkivun hoidossa käytettäviä vahvoja opioideja ovat morfiini, oksikodoni, fentanyyli, metadoni, ja hydromorfoni. Miedompia opioidivalmisteita, kuten kodeiinia, tramadolia ja buprenorfiinia, ei juuri käytetä syöpäkivun hoidossa. Niiden vaikutus on rajallinen ja niillä saattaa olla yhteisvaikutuksia muiden lääkkeiden kanssa .

Vahvat opioidit ovat erityiskorvattavia syöpäkivusta kärsivälle potilaalle. Lääkäri laatii lääkityksestä B-lausunnon, jonka potilas toimittaa Kelaan. Lisätietoja erityiskorvauksesta löydät Kelan sivuilta (www.kela.fi - linkki avautuu uuteen välilehteen).

Antotapa

Kun kipu on jatkuvaa tai toistuu useita kertoja päivässä annostellaan vahva opioidi säännöllisesti pitkävaikutteisena valmisteena. Tavallisin tapa on annostella opioidi suun kautta.

Opioidia voidaan annostella myös iholle asetettavan laastarin kautta. Iholta lääke imeytyy verenkiertoon ja vaikuttaa sieltä keskushermostoon. Antotavan valinnassa pyritään noudattamaan potilaan toiveita. Runsaasti saunoville potilaille opioidilaastari ei ole paras vaihtoehto. Saunominen on turvallista vain laastarin vaihtopäivinä, eli joka kolmas päivä.

Kipu voi joskus voimistua itsestään, fyysisen rasituksen tai muun ärsykkeen myötä. Silloin lääkäri määrää potilaalle nopeavaikutteista lisäkipulääkettä perusopioidin rinnalle. Lisäkipulääkkeestä käytetään myös nimitystä läpilyöntikipulääke. Siitä voi olla tärkeä apu potilaalle, jolle arjen vaihtuvat tilanteet tekevät kivunhallinnasta haastavaa. Lisäkipulääke voidaan annostella suun kautta nieltävänä kapselina tai liuoksena, tai suun tai nenän limakalvolle annosteltavana valmisteena, jolloin lääke imeytyy limakalvolta suoraan verenkiertoon. Jos lisäkipulääkkeen tarve on suuri, päätyy hoitava lääkäri yleensä nostamaan perusopioidin annosta.

Vaikean syöpäkivun lievitykseen opioideja voidaan annostella suoneen tai ihon alle jatkuvana tiputuksena, joskus myös selkäydintä ympäröivään niin kutsuttuun spinaalitilaan (lähelle selkäydintä). Silloin käytetään kannettavaa, paristokäyttöistä pumppua.

Annos

Aluksi potilaalle annetaan pieni annos opioidilääkettä. Lääkäri voi nostaa määrää asteittain, kunnes potilas kokee kivunlievityksen riittäväksi. Opioideilla ei ole annosylärajaa. Niiden määrää voidaan nostaa kivun voimakkuuden mukaan kunnes saavutetaan hyvä kivunlievitys.

Kun syöpäkipua on paljon ja usein, lääkettä on syytä ottaa säännöllisesti. Lääke kannattaa ottaa joka päivä samaan aikaan. Jos lääke unohtuu tai ottoväli venyy muusta syystä, kipu voi voimistua.

Haittavaikutukset

Eri vahvojen opioidien tehossa ei ole merkittäviä eroja. Niiden haittavaikutukset ovat myös samankaltaisia. Potilaiden välillä voi kuitenkin olla yksilöllisiä eroja opioidien tehossa ja haittavaikutuksissa. Muu lääkitys sekä perussairaudet kuten munuaisten vajaatoiminta voivat vaikuttaa opioidien tehoon tai haittavaikutuksiin. Jos haittavaikutuksia ilmenee, niitä voidaan lievittää muuttamalla opioidin annosta tai haittavaikutusta lievittävällä lääkityksellä.

Opioidin aloittamisen yhteydessä monilla ilmenee väsymystä, huimausta tai pahoinvointia. Valtaosa oireista tasaantuu ensimmäisten viikkojen aikana, kun elimistö tottuu lääkkeeseen. Opioidin aiheuttama ummetus saattaa kuitenkin jatkua pidempään. Sitä on lääkityksen aikana ennaltaehkäistävä muiden keinojen avulla. Pahoinvointia voidaan lievittää pahoinvointilääkkeellä.

Syöpäkivun hoidossa opioidit ovat turvallisia lääkärin ohjeen mukaan oikein käytettyinä. Vakavat haittavaikutukset ovat hyvin harvinaisia. Jos sinulla ilmenee haittavaikutuksia tai asia huolestuttaa sinua niin keskustele siitä hoitavan lääkärisi kanssa.

Tavallisia opioidien aiheuttamia haittavaikutuksia:

• ummetus
• pahoinvointi ja oksentelu
• ihon kutina
• väsymys tai tokkurainen olo

Harvinaisia haittavaikutuksia:

• hengityslama
• suurten opiodiannosten aiheuttama herkistyminen kivulle

Jos syöpäpotilaan kipu viittaa hermovaurioon, opioidien vaikutusta voidaan tehostaa masennus- tai epilepsialääkkeillä. Hermovauriokipuun liittyvää ihon kivuliasta herkistymistä voidaan hoitaa myös iholle annosteltavalla paikallispuudutteella.