Lääkkeiden haittavaikutukset
Kaikilla kivun hoidossa käytettävillä lääkkeillä on joku haittavaikutus, mutta vakavat haittavaikutukset ovat erittäin harvinaisia. Tyypillisimpiä haittavaikutuksia monelle lääkeryhmälle ovat suun kuivuminen, ummetus, väsymys ja huimaus.
Uuden lääkkeen aloitus tehdäänkin yleensä rauhalliseen tahtiin melko pienestä annoksesta aloittaen niin, että mahdollisia haittavaikutuksia voidaan seurata ja hoitaa ennen lääkeannoksen nostoa kivunlievitykseen tarvittavalle tasolle. Haittavaikutukset pyritään minimoimaan esimerkiksi hyvällä oirehoidolla (ummetus, kuiva suu) ja lääkeannosten sopivalla ajoittamisella (väsyttävät lääkkeet iltapainoitteisesti). Jos haittavaikutuksia on monta tai ne ovat elämänlaatua huomattavasti heikentäviä, joudutaan joskus kuitenkin vaihtamaan lääkevalmiste toiseen, yleensä saman ryhmän lääkkeeseen, jotta voitaisiin nostaa annos riittävälle tasolle.
Potilaiden herkkyydessä saada haittavaikutuksia eri lääkkeistä on suuria yksilöllisiä eroja, minkä vuoksi annostitraus kullekin potilaalle erikseen on tärkeää. Kivun hoitoon käytettävien lääkkeiden vaihtoehtoja on kuitenkin lähes kaikkien potilaiden kohdalla useita niin, että tavallisimmin niistä jokin osoittautuu haittojensa puolesta siedettäväksi.
Lääkkeet ja liikenne
Tulehduskipulääkkeitä, parasetamolia ja paikallishoitovalmisteita lukuunottamatta kaikki kivun hoitoon käytettävät lääkkeet vaikuttavat keskushermoston kautta, ja myös tavallisimmat haittavaikutukset ovat keskushermostoperäisiä: väsymys, huimaus, joskus näöntarkkuuden häiriöt.
Uutta masennus- tai epilepsialääkettä aloitettaessa onkin hyvä seurata mahdollisia haittavaikutuksia ja pidättäytyä autolla-ajosta, kunnes oireisto on tasaantunut. Lääkeannoksen vakiinnuttua autolla-ajolle ei yleensä ole estettä.
Opioideilla on masennus- ja epilepsialääkkeitä selkeämmin tarkkaavaisuutta ja liikkeiden ohjausta heikentävä vaikutus, eikä autolla tule ajaa kahteen viikkoon lääkkeen aloittamisen tai annosnoston jälkeen. Kahdessa viikossa elimistö mukautuu opioidiin tai sen uuteen annokseen, ja autolla-ajamista voi yleensä jatkaa turvallisesti.
Lääkkeiden yhteisvaikutukset
Lääkkeet voivat vaikuttaa toistensa imeytymiseen, hajoamiseen ja erittymiseen elimistössä tai voimistaa toistensa hyöty- tai haittavaikutuksia.
Haitallisten, esimerkiksi liiallista väsymystä aiheuttavien tai lääkkeen tehon huomattavaan heikkenemiseen johtavien, yhteisvaikutusten estämiseksi on tärkeää, että kivunhoitoa suunnittelevalla lääkärillä on käytössään tarkat tiedot kaikista potilaan käytössä olevista lääkkeistä.
Yhteisvaikutuksia pyritään käyttämään kivunlievityksessä myös eduksi rakentamalla samaan suuntaan mutta eri mekanismilla vaikuttavista lääkkeistä toistensa tehoa lisäävä kokonaisuus.
Kipulääkkeet ja raskaus
Raskauden ensimmäisellä kolmanneksella, sikiön elimistön kehittymisvaiheessa, olisi mahdollisuuksien mukaan hyvä välttää useimpia kipulääkkeitä.
Turvallisin raskauden aikana, myös ensimmäisellä kolmanneksella, käytettävä kipulääke on parasetamoli.
Tulehduskipulääkkeiden säännöllistä käyttöä on syytä välttää raskauden ensimmäisen kolmanneksen aikana eikä niitä tule käyttää lainkaan raskauden viimeisellä kolmanneksella.
Masennus- ja epilepsialääkkeet eivät todennäköisesti lisää sikiön epämuodostumien riskiä, joskaan tutkimustieto ei kaikkien lääkkeiden osalta ole aivan kattavaa. Pääsääntöisesti niitä voidaan käyttää raskauden ensimmäisen kolmanneksen jälkeen pyrkien pienimpään tehokkaaseen annokseen.
Myöskään opioidien ei tiedetä aiheuttavan epämuodostumia, mutta raskauden loppuvaiheessa käytettyinä ne aiheuttavat vastasyntyneelle vieroitusoireita.
Edellinen sivuOsion alkuun