Iäkkäillä (yli 65-vuotiailla) astman oireet ovat usein epätyypillisiä. Useamman kuin yhden hengitysoireita aiheuttavan sairauden samanaikainen esiintyminen saattaa vaikeuttaa tilanteen arviota.
 
Iäkkäillä astma on yhtä yleinen kuin nuoremmilla. Astma on voinut puhjeta jo lapsena tai nuorena ja jatkua myöhempään ikään tai olla välillä oireeton puhjeten myöhemmin uudestaan. Jos astmaoireet lievenevät tai loppuvat murrosiässä, ainakin puolella astmaoireilu alkaa myöhemmin uudestaan. Välissä voi olla vuosien tai vuosikymmenten oireeton kausi. Ikääntyneillä astmaatikoilla todetaan allergioita harvemmin (50–60 %:lla) kuin lapsena alkaneessa astmassa.

Ikääntymiseen liittyvät normaalit muutokset elimistössä voivat aiheuttaa astman kaltaisia oireita. Lihasvoiman heikennyttyä hengästyy herkemmin ja yskimisvoima heikkenee. Elimistön immuuni- eli puolustusjärjestelmän toiminta heikkenee. Myös limakalvot kuivuvat. Osteoporoosin seurauksena selkänikamat voivat luhistua ja selkä menee ”köyryyn”. Tällöin keuhkomekaniikka häiriintyy keuhkojen litistymisen seurauksena. Yskärefleksi ja hengenahdistuksen tunne heikkenevät iän myötä.

Hoito

Iäkkäiden astmaa hoidetaan samoin periaattein kuin nuorempien. Hengitettävä kortisoni pienimmällä riittävällä annoksella on hoidon kulmakivi. Annokset määräytyvät yksilöllisesti. Lääkkeiden huonoon tehoon syynä voi olla väärä lääkkeiden ottotekniikka. Tupakoivilla astmaatikoilla lääkkeiden teho heikkenee ja tarvitaan suurempia annoksia. Iän myötä on todennäköisempää, että astmaa sairastavalla on myös muita sairauksia, jotka vaikuttavat lääkkeiden valintaan. Muistin ja käsien toiminnan heikentyminen saattaa vaikuttaa lääkehoidon onnistumiseen.