Maksansiirron jälkeen sairaalassaolo kestää yleensä noin kaksi viikkoa.
Sairaalaan saavuttua aloitetaan leikkausvalmistelut. Potilaalle tehdään ensin erilaisia kokeita, esimerkiksi veri- ja virtsakokeet, sydänfilmi eli EKG ja keuhkojen röntgenkuvaus. Tämän jälkeen ihon kunto tarkistetaan, tarvittaessa ihokarvat poistetaan leikkausalueelta, napa puhdistetaan ja potilas käy suihkussa.
Potilas tapaa anestesialääkärin ja elinsiirtokirurgin ennen leikkaussaliin menoa, jolloin on vielä aikaa esittää mahdollisia kysymyksiä.
Leikkaussalissa esivalmistelut vievät 1,5–2 tuntia, mutta potilas nukutetaan pian leikkaussaliin saavuttua.
Itse maksansiirtoleikkaus kestää yleensä 5–8 tuntia. Terve maksa vaihdetaan sairaan tilalle, verisuonet ja sappitiet yhdistetään ja uuden maksan sappirakko poistetaan.
Leikkauksen aikana potilas on nukutettuna ja kytkettynä hengityskoneeseen. Laite puhaltaa tasaisin väliajoin ilmaa keuhkoihin keuhkoputkeen asetetun putken kautta.
Potilaan lähiomaiselle ilmoitetaan, kun maksansiirtoleikkaus on ohi.
Maksansiirron jälkeen tehohoitojakso kestää tavallisesti 1-3 päivää.
Maksansiirtoleikkauksen jälkeen potilas herää nukutuksesta teho-osastolla. Hengityskone huolehtii edelleen hengityksestä ja se irrotetaan 2–48 tunnin kuluttua leikkauksesta, eli vasta sitten kun potilas jaksaa hengittää itse. Hengityskoneen varassa ollessa potilas saa nestettä ja ravintoa nenän kautta vatsaan kulkevan letkun eli nenämahaletkun avulla.
Potilaalle annetaan hänen tarvitsemansa määrä kipulääkettä, jotta olo olisi mahdollisimman hyvä eikä kipua tuntisi. Lääkitys annetaan suoraan suoneen ohuen katetrin kautta (keskuslaskimokatetri), joka on pistetty syvällä olevaan verisuoneen solisluun tai kaulan alueella.
Vatsasta tulee ulos letkuja eli haavadreenejä, joiden tehtävänä on poistaa ylimääräinen neste sekä veri maksan ympäriltä. Nämä letkut poistetaan tavallisesti muutaman vuorokauden kuluttua leikkauksesta.
Ensimmäisten vuorokausien aikana yksin ei voi nousta käymään WC:ssä. Virtsarakko tyhjenee ohuen letkun eli virtsakatetrin avulla. Se johtaa virtsan letkua pitkin katetripussiin.
Maksan toimintaa seurataan päivittäisillä verikokeilla. Joskus saatetaan joutua tekemään uusintaleikkaus verenvuodon vuoksi.
Myös munuaisten toiminta voi aiheuttaa ongelmia heti leikkauksen jälkeen, ja joskus veri joudutaan puhdistamaan dialyysin avulla. Ongelmat ovat yleensä lyhytaikaisia ja munuaisten toiminta palautuu vähitellen.
Leikkauksen jälkeen on tärkeää nousta ylös vuoteesta mahdollisimman pian. Yleensä jo teho-osastolla fysioterapeutti yhdessä hoitajien kanssa auttaa potilaan istumaan ja seisomaan. Syödä saa pian hengityskoneesta vieroittumisen jälkeen.
Tehohoidon jälkeen potilas siirretään toipumaan elinsiirto-osastolle vielä noin kahdeksi viikoksi. Tänä aikana maksan toimintaa seurataan tiiviisti ja tavoitteena on saada potilas omatoimisesti jalkeille mahdollisimman nopeasti.
Unettomuus ja selkäsäryt ovat tavallisia heti siirtoleikkauksen jälkeen. Vaikka leikkaushaava onkin melko suuri, vain harvoin se aiheuttaa pahempia kipuja. On tärkeää, kertoa lääkäreille ja hoitajille voinnista ja tuntemuksista.
Kotiutuminen tapahtuu potilaan oman keskussairaalan kautta, jonne potilas siirretään heti, kun maksan toiminta on hyvä ja vakaa sekä alkuvaiheen mahdolliset komplikaatiot on hoidettu. Potilaan oma lääkäri keskussairaalassa kirjoittaa sairausloman, reseptit lääkkeistä ja B-todistuksen Kelaa varten hyljinnänestolääkkeistä, jotka ovat erityiskorvattavia. Kotiutuminen oman sairaalan kautta on tärkeää myös siksi, että siellä sovitaan oman lääkärin kanssa ensimmäinen polikliininen kontrolliaika.
Mikäli potilas asuu HUS-alueella, voinnin mukaan voi päästä lyhyille kotilomille jo toisesta viikosta alkaen. Elinsiirtoyksikkö seuraa aluksi tiiviisti noin kolmen ensimmäisen kuukauden ajan ja hoitaa tarvittavat todistukset.
Maksansiirto ei ole vaaraton toimenpide. Elinsiirtoleikkauksen jälkeisessä toipumisessa voi esiintyä ongelmia ja ne ovatkin melko yleisiä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että toipuminen olisi epäonnistunut, komplikaatiot ovat osa monimutkaista hoitoprosessia.
Sairastuvuutta lisääviä komplikaatioita ovat hoidettavissa olevat infektiot, sappiperäiset infektiot, akuutti tai pitkittynyt akuutti hyljintä, sappitiesauman ahtautuminen tai sappivuoto jne. Kaikki nämä pitkittävät sairaalassaoloa ja lisäävät kontrollikäyntien määrää.
Yleensä komplikaatiot ovat hoidettavissa, osa helpostikin. Elinsiirtotiimi on hyvin valmistautunut tunnistamaan ja hoitamaan mahdollisia ongelmia nopeasti ja tehokkaasti.
Leikkaussalissa esivalmistelut vievät 1,5–2 tuntia, mutta potilas nukutetaan pian leikkaussaliin saavuttua.
Itse maksansiirtoleikkaus kestää yleensä 5–8 tuntia. Terve maksa vaihdetaan sairaan tilalle, verisuonet ja sappitiet yhdistetään ja uuden maksan sappirakko poistetaan.
Leikkauksen aikana potilas on nukutettuna ja kytkettynä hengityskoneeseen. Laite puhaltaa tasaisin väliajoin ilmaa keuhkoihin keuhkoputkeen asetetun putken kautta.
Potilaan lähiomaiselle ilmoitetaan, kun maksansiirtoleikkaus on ohi.
Maksansiirron jälkeen tehohoitojakso kestää tavallisesti 1-3 päivää.
Maksansiirtoleikkauksen jälkeen potilas herää nukutuksesta teho-osastolla. Hengityskone huolehtii edelleen hengityksestä ja se irrotetaan 2–48 tunnin kuluttua leikkauksesta, eli vasta sitten kun potilas jaksaa hengittää itse. Hengityskoneen varassa ollessa potilas saa nestettä ja ravintoa nenän kautta vatsaan kulkevan letkun eli nenämahaletkun avulla.
Potilaalle annetaan hänen tarvitsemansa määrä kipulääkettä, jotta olo olisi mahdollisimman hyvä eikä kipua tuntisi. Lääkitys annetaan suoraan suoneen ohuen katetrin kautta (keskuslaskimokatetri), joka on pistetty syvällä olevaan verisuoneen solisluun tai kaulan alueella.
Vatsasta tulee ulos letkuja eli haavadreenejä, joiden tehtävänä on poistaa ylimääräinen neste sekä veri maksan ympäriltä. Nämä letkut poistetaan tavallisesti muutaman vuorokauden kuluttua leikkauksesta.
Ensimmäisten vuorokausien aikana yksin ei voi nousta käymään WC:ssä. Virtsarakko tyhjenee ohuen letkun eli virtsakatetrin avulla. Se johtaa virtsan letkua pitkin katetripussiin.
Maksan toimintaa seurataan päivittäisillä verikokeilla. Joskus saatetaan joutua tekemään uusintaleikkaus verenvuodon vuoksi.
Myös munuaisten toiminta voi aiheuttaa ongelmia heti leikkauksen jälkeen, ja joskus veri joudutaan puhdistamaan dialyysin avulla. Ongelmat ovat yleensä lyhytaikaisia ja munuaisten toiminta palautuu vähitellen.
Leikkauksen jälkeen on tärkeää nousta ylös vuoteesta mahdollisimman pian. Yleensä jo teho-osastolla fysioterapeutti yhdessä hoitajien kanssa auttaa potilaan istumaan ja seisomaan. Syödä saa pian hengityskoneesta vieroittumisen jälkeen.
Tehohoidon jälkeen potilas siirretään toipumaan elinsiirto-osastolle vielä noin kahdeksi viikoksi. Tänä aikana maksan toimintaa seurataan tiiviisti ja tavoitteena on saada potilas omatoimisesti jalkeille mahdollisimman nopeasti.
Unettomuus ja selkäsäryt ovat tavallisia heti siirtoleikkauksen jälkeen. Vaikka leikkaushaava onkin melko suuri, vain harvoin se aiheuttaa pahempia kipuja. On tärkeää, kertoa lääkäreille ja hoitajille voinnista ja tuntemuksista.
Kotiutuminen tapahtuu potilaan oman keskussairaalan kautta, jonne potilas siirretään heti, kun maksan toiminta on hyvä ja vakaa sekä alkuvaiheen mahdolliset komplikaatiot on hoidettu. Potilaan oma lääkäri keskussairaalassa kirjoittaa sairausloman, reseptit lääkkeistä ja B-todistuksen Kelaa varten hyljinnänestolääkkeistä, jotka ovat erityiskorvattavia. Kotiutuminen oman sairaalan kautta on tärkeää myös siksi, että siellä sovitaan oman lääkärin kanssa ensimmäinen polikliininen kontrolliaika.
Mikäli potilas asuu HUS-alueella, voinnin mukaan voi päästä lyhyille kotilomille jo toisesta viikosta alkaen. Elinsiirtoyksikkö seuraa aluksi tiiviisti noin kolmen ensimmäisen kuukauden ajan ja hoitaa tarvittavat todistukset.
Maksansiirto ei ole vaaraton toimenpide. Elinsiirtoleikkauksen jälkeisessä toipumisessa voi esiintyä ongelmia ja ne ovatkin melko yleisiä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että toipuminen olisi epäonnistunut, komplikaatiot ovat osa monimutkaista hoitoprosessia.
Sairastuvuutta lisääviä komplikaatioita ovat hoidettavissa olevat infektiot, sappiperäiset infektiot, akuutti tai pitkittynyt akuutti hyljintä, sappitiesauman ahtautuminen tai sappivuoto jne. Kaikki nämä pitkittävät sairaalassaoloa ja lisäävät kontrollikäyntien määrää.
Yleensä komplikaatiot ovat hoidettavissa, osa helpostikin. Elinsiirtotiimi on hyvin valmistautunut tunnistamaan ja hoitamaan mahdollisia ongelmia nopeasti ja tehokkaasti.
Tarkistettu 21.5.2026
