Jäljellä oleviin hampaisiin kohdistuu suurempi purentapaine, mikä voi johtaa niiden liikkuvuuden lisääntymiseen, kulumiseen ja halkeamiseen. Viereiset hampaat voivat kallistua tyhjään tilaan, mikä lisää ientulehdusten ja hampaiden reikiintymisen riskiä. Vastakkaiset hampaat voivat pidentyä, koska niillä ei ole vastapurijaa.
Ruoan pureskelu voi vaikeutua, jos hampaan puuttuminen vaikuttaa purentaan. Tämä voi johtaa epätasapainoiseen leukanivelen ja purentalihasten kuormitukseen. Jos ruokaa joudutaan nielemään suurina paloina, seurauksena voi olla vatsavaivoja ja röyhtäilyä. Lisäksi poistetun hampaan kohdalla luu sulaa eli resorboituu ajan mittaan, mikä vaikuttaa erityisesti implanttihoitoon. Mitä kauemmin hampaan poistosta on, sitä todennäköisemmin tarvitaan luusiirre, jotta implantti voidaan asentaa optimaalisesti.