Hampaiden reikiintymisen aiheuttaa suun bakteerien aineenvaihdunnan tuottamat hapot, jotka liuottavat hampaan mineraaleja (= demineralisaatio). Bakteerit käyttävät aineenvaihduntansa ravinnoksi sokereita ja muita hiilihydraatteja. Tästä syystä syöminen aiheuttaa happohyökkäyksen.
Hampaat ovat erityisen herkkiä reikiintymiselle ajanjaksoina, jolloin ne ovat juuri puhjenneet suuhun. Herkkiä ajanjaksoja ovat 0,5–2 vuoden ikä, jolloin maitohampaat puhkeavat ja ruokavalio vaihtuu kiinteäksi, 5–7 vuoden ikä, jolloin ensimmäiset pysyvät poskihampaat puhkeavat ja 10–13 vuoden ikä, jolloin hampaiston toinen vaihduntavaihe alkaa ja loput pysyvät hampaat puhkeavat suuhun.
Hampaiden huolellinen harjaus fluorihammastahnalla 2 kertaa päivässä eli aamuin ja illoin, vesi janojuomana, napostelun välttäminen ja ksylitolituotteiden käyttö ehkäisevät hampaiden reikiintymistä.
Jos alkavia kariesvaurioita on päässyt jo syntymään, niiden eteneminen täytyy pysäyttää. Erityisesti maitohampaissa karies etenee nopeasti, joten on tärkeää, että kotona jo varhaisessa ikävaiheessa hampaiden hoitoon syntyy rutiini.
Kun hoito suunnitellaan yhteistyössä suunterveyden ammattilaisten kanssa, voidaan parhaassa tapauksessa välttyä useiden hampaiden paikkaukselta. Mikäli paikkaushoitoon päädytään, hammas paikataan erilaisilla paikkamateriaaleilla. Reikä hampaassa voi olla oireeton tai oireilla esimerkiksi vihlomalla tai särkemällä. Jos karies etenee syvemmälle, voi hampaan ydin eli pulpa tulehtua ja tulehdus levitä hampaan juuresta leukaluuhun. Tulehdus leukaluussa voi näkyä turvotuksena tai finnimäisenä muutoksena ikenessä (= fisteli).