Nuoruus, sairaus ja kapinointi - ohjeita vanhemmille

Yksinäisyys on nuoruusiässä haavoittavaa, lamaannuttavaa ja haitallista. Kotona makaaminen ja toimettomuus voivat olla seurausta yksinäisyydestä, joka voi johtaa vetäytymiseen ja syrjäytymiseen. Myös useat psyykkiset sairaudet, kuten masennus, puhkeavat nimenomaan nuoruusiässä.

Hälyttäviä merkkejä ovat:

• koulupoissaolojen kertyminen, silloin kun poisolojen syinä ovat: päätä särkee, vatsa on kipeä, on paha olla tai väsyttää

• kaveriporukoista vetäytyminen tai ystävien puuttuminen

• univalverytmin kaoottisuus

• epähygieenisyys eli oman ulkonäön ja puhtauden laiminlyönti

• syömättömyys tai ylensyönti

• selkeästi itsetuhoinen käytös, kuten viiltely, toistuva alkoholin tai huumeiden käyttö, varastelu, viiltely ja öiset poissaolot, joista nuori ei kerro.

Vaikka nuori ei halua, että tekemisiin puututaan, pitää näistä asioista puhua hänen kanssaan ja rajata tarvittaessa nuoren tekemisiä mahdollisuuksien mukaan. Apua voi hakea tarvittaessa kouluterveydenhuollosta tai ottaa asia puheeksi lääkärikäynnillä, jos sellainen on pian tulossa. Myös perheneuvola on matalan kynnyksen paikka, johon voi itse ottaa yhteyttä.

Jos nuori viettää aikaansa pääsääntöisesti itseään vanhemmassa seurassa, on tärkeää tutustua näihin ystäviin, ja puhua nuoren kanssa ikäeron merkityksestä. Jos nuori ei tuo kavereita kotiinsa tai ei suostu heistä kertomaan, on se usein merkki siitä, ettei seura ole luotettavaa ja turvallista. Eri-ikäiset ystävät eivät sinänsä ole uhka, mutta monen vuoden ikäero, lähinnä itseään vanhemmassa seurassa liikkuminen, voi altistaa päihteille ja hyväksikäytölle.

Murrosiän suurin kuohuntavaihe ajoittuu useimmiten yläasteen alkuun, mutta joillakin nuorilla murrosikä etenee hitaammin. Tällöin ajattelun ja toiminnan ohjauksen mahdollinen taantuminen sekä ailahteleva käytös korostuvat vasta 16–18 vuoden iässä. Tämä voi vaarantaa jatko-opintoihin siirtymisen. Lisäksi pitkäaikaissairailla nuorilla on riskinä hoidon jatkuvuuden katkeaminen hoitopaikan vaihtuessa.

Nuori saattaa vielä täysi-ikäisenäkin tarvita tukea esimerkiksi lääkkeenotossa, lääkärikäynneissä ja verinäytteenottoaikojen muistamisessa, sillä vastuu oman sairauden hoitamisesta ei synny automaattisesti nuoren täyttäessä 18 vuotta.

Joillakin nuorilla murrosikä voi olla myrskyisä – riippumatta siitä, onko nuori terve tai pitkäaikaissairas. Eräs äiti kertoi: "Tuntuu, kuin yhdessä yössä tyttärestäni olisi tullut teinihirviö. Nukkumaan meni tuttu tyttö, mutta aamulla vuoteesta nousi äreä nuori, joka ensitöikseen haukkui huoneensa sisustuksen, äidin ja isän ulkonäön, ammatin…"

Murrosiän kehityksellinen tehtävä on, että lapsesta kasvaa aikuinen sekä fyysisesti, psyykkisesti että tunnetasolla. Tämä vaatii henkisen irtioton lapsuuden kodista, sen tarjoamasta ajattelumaailmasta ja turvasta. Kodin eli vanhempien arvomaailman kuuluukin joutua tarkastelun kohteeksi. Vanhemman on usein vaikea kestää kohtuuttomalta tuntuvaa kritiikkiä jälkikasvultaan, mutta on tärkeää kuunnella nuorta, yrittää säilyttää keskusteluyhteys ja antaa oikea käyttäytymisen malli riitatilanteissa.

Luonnollisesti vanhemmat eivät voi hyväksyä sitä, että nuori kieltäytyy esimerkiksi lääkityksistä tai sovituista verinäytteistä. Näissä tilanteissa riitelyn väistyttyä ja osapuolten rauhoituttua on tärkeä palata riidan aiheena olleeseen asiaan: nuoren tulee hoitaa itseään ja esimerkiksi ottaa lääkkeet ajallaan.

Olisi hyvä, jos nuori pystyisi mieltämään pitkäaikaissairauden osaksi omaa persoonaansa. Usein näin tapahtuukin, jos pitkäaikaissairaus on ollut osa elämää jo varhaislapsuudessa. Omahoidon oppiminen ja siitä vastuun ottaminen ovat myös yksi osoitus sairauden hyväksymisestä ja edellytys itsenäisyyteen aikuisena. Nuoret tarvitsevat aikaa ja tukea tähän kasvamiseen, joku enemmän ja joku vähemmän.

Nuori voi käydä vastaanotoilla yksin, mutta useimmat nuoret haluavat vanhemman mukaan ainakin osaksi aikaa. Teini-ikäisellä voi olla asioita, joita hän ei halua jakaa vanhempiensa kanssa, ja se on normaalia. On hyvä, että nuori voi pohtia elämäänsä ja sairauttaan hoitohenkilökunnan kanssa.

Rauhallinen ja kunnioittava keskustelu nuoren kanssa auttaa selvittämään, mitä vastaanotolla on sovittu. Vanhempi voi myös yhteisymmärryksessä nuoren kanssa lukea lääkärin kirjoittamia tekstejä Kanta-verkkopalvelusta.

Asian voi ottaa puheeksi hoitavan tahon kanssa. Lääkäri voi sopia nuoren kanssa, mitä hän voi nuoren luvalla kertoa vanhemmille, vaikka nuori ei haluaisi vanhempiaan mukaan vastaanotolle. Avoimuus ja molemminpuolinen kunnioitus ovat tärkeitä.

Nuoren arkeen saattaa kuulua useita erilaisia toimijoita. Osalla nuorista on säännöllistä terapiaa, kuten fysioterapiaa, puheterapiaa, toimintaterapiaa, neuropsykologista kuntoutusta tai psykoterapiaa.

Aina kuntoutuksessa käyminen ei huvita. Jos käynneistä alkaa muodostua ongelmia tai nuori jättää käyntejä välistä, olisi vanhemman hyvä keskustella asiasta nuoren sekä hoitavan terapeutin kanssa. Yhdessä on mahdollista miettiä uusia tapoja saada terapia mielekkääksi. Joskus yhdessä terapeutin ja lääkärin kanssa voidaan myös miettiä uusia terapiamenetelmiä tai jopa tauon pitämistä.

Nuoruuteen kuuluu rajojen venyttämistä ja joskus virheratkaisujakin. Vanhemmuus on koetuksella ja monet säännöt täytyy sopia uusiksi. Alle on koottu linkkejä sivustoille, joissa tarjotaan tietoa vanhemmuuden tueksi.