Siirry sivun sisältöön

Elinsiirto ja seksuaalisuus

​Vakavat sairaudet voivat vaikuttaa monella tapaa itsetuntoon, parisuhteeseen ja seksuaalisuuteen.

Sairauden alku- ja pahenemisvaiheissa seksuaalisuus painuu yleensä taka-alalle. Seksuaalisuuteen liittyvistä asioista kannattaa keskustella kumppanin kanssa avoimesti. Tärkeää on puhua yhdessä esimerkiksi siitä, miten hoidot tai kivut vaikuttavat myös seksuaaliseen halukkuuteen.

Vaikeaan sairauteen liittyvät tekijät vaikuttavat monella tavalla parisuhteeseen ja seksuaalisen kanssakäymiseen. Elinsiirtoleikkauksen jälkeen elimistö vaatii oman aikansa toipumiseen. Sairauden akuutissa vaiheessa seksuaalisuuteen liittyvät asiat painuvat usein taka-alalle, mutta tulevat uudelleen ajankohtaisiksi suorituskyvyn ja voimavarojen kohentuessa.

Kuten mikä tahansa pitkäaikaissairaus, voi elinsiirtokin muuttaa minäkuvaa. Minäkuvan muutokset heijastuvat seksuaalisuuteen ja erityisesti seksuaaliseen halukkuuteen. Sairaus itse tai sen hoito voi muuttaa ulkonäköäsi, esimerkiksi aiheuttaa kasvun hidastumista tai liikakarvoitusta. Myös leikkauksen jättämät arvet voivat vaikuttaa mieleesi, vaikka ne eivät sinänsä rajoita seksuaalisuutta. Saatat kokea muutosta seksuaalisessa itsevarmuudessa, kuten siinä, kuinka viehättävänä koet itsesi.

Näistä ja perhesuunnitteluun liittyvistä asioista on hyvä keskustella lääkärin kanssa silloin, kun aihe on ajankohtainen ja sinusta tuntuu sopivalta. Elinsiirtopotilaiden sopeutumis- ja valmennuskurssilla käsitellään myös seksuaalisuuteen ja parisuhteeseen liittyviä asioita. Vertaistukihenkilö voi olla hyvä keskustelukumppani seksuaalisuuteen liittyvissä asioissa.

Vakavat sairaudet voivat vaikuttaa seksuaalihalukkuuteen. Saatat huomata miehenä erektiohäiriöitä tai naisena kuukautiskierron muutoksia. Naisilla kuukautiset saattavat tulla hyvin epäsäännöllisiksi tai loppua kokonaan. Tämä on väliaikaista ja korjaantuu noin 6−12 kuukauden jälkeen elinsiirrosta.

Elinsiirtoa vaativiin sairauksiin voi liittyä limakalvokuivuutta. Kuivuus on kuitenkin hoidettavissa liukuvoiteella, jos haluat olla yhdynnässä. Jos oireet pitkittyvät, asiasta on hyvä keskustella lääkärin kanssa ja miettiä yhdessä tutkimusten tarvetta tai lääkehoidon muokkausta.

Elinsiirtoleikkauksen jälkeen sukupuolisen kanssakäymisen voi aloittaa voinnin mukaan. On hyvä muistaa, että elimistö vaatii oman aikansa toipumiseen ja, että parisuhteessa seksuaalisuus käsittää paljon muutakin kuin yhdynnän. Parisuhteessa tarvitaan molemminpuolista keskustelu- ja kuuntelutaitoa.

Miehillä siittiöiden määrä ja liikkuvuus saattavat sairauden tai lääkkeiden myötä muuttua. Tämä vaikuttaa puolestaan hedelmällisyyteen, erektiohäiriöihin tai laukeamisvaikeuksiin.

Naisilla epäsäännölliset kuukautiskierrot saattavat normalisoitua, kun elinsiirto toimii hyvin. Tällöin yleensä hedelmällisyys normalisoituu.

Ehkäisykeinoja löytyy useita. Kondomi suojaa parhaiten tartunnoilta, mutta ei ole tehokkain ehkäisymenetelmä. Kondomin käyttöä suositellaan aina satunnaisissa ja uusissa suhteissa, vaikka ehkäisy olisikin hoidettu myös muulla tavoin. Hormonaalinen ehkäisymenetelmät, kuten ehkäisylaastari, rengas, ihon alla kapselit ja kierukat ovat lyhytvaikutteisia ehkäisymenetelmiä (kondomi ja pessaari) tehokkaampia, koska niihin ei liity unohduksia tai muita käyttäjävirheitä. Myös minipilleri soveltuu elinsiirtopotilaalle, mutta sen käyttöön liittyy unohtamisen vaara. Sopivasta ehkäisystä ja perhesuunnitteluun liittyvistä asioista on hyvä keskustella lääkärin kanssa silloin, kun aihe on sinusta ajankohtainen.

Elinsiirtoleikkauksen jälkeinen raskaus tulee tapahtua suunnitellusti ja siitä tulee aina keskustella hoitavan lääkärin kanssa. Yleensä raskaaksi tulemista ei suositella nopeasti elinsiirron jälkeen. Suositeltava varoaika elinsiirron ja raskauden välissä on kaksi vuotta. Hyljinnänestolääkkeet, erityisesti mykofenolaatti, ja tietyt verenpainelääkkeet saattavat aiheuttaa sikiövauriota, joten on lääkemuutokset on tärkeä suunnitella hyvissä ajoin ennen raskautta. Lisäksi tietyt sairaudet ovat perinnöllisiä, joten on hyvä miettiä, onko tarvetta perinnöllisyysneuvonnalle.

Tarkistettu 13.10.2025