Elinsiirrot ja seksuaalisuus

Vaikeaan sairauteen liittyvät tekijät vaikuttavat monella tavalla parisuhteeseen ja seksuaalisen kanssakäymiseen. Elinsiirtoleikkauksen jälkeen elimistö vaatii oman aikansa toipumiseen. Sairauden akuutissa vaiheessa seksuaalisuuteen liittyvät asiat painuvat usein taka-alalle, mutta tulevat uudelleen ajankohtaisiksi suorituskyvyn ja voimavarojen kohentuessa.

Sukupuolisen kanssakäymisen voi aloittaa leikkauksen jälkeen voinnin mukaan. On hyvä muistaa, että parisuhteessa seksuaalisuus käsittää paljon muutakin kuin yhdynnän. Parisuhteessa tarvitaankin molemminpuolista keskustelu- ja kuuntelutaitoa.

Kuten mikä tahansa muukin pitkäaikaissairaus myös sisäelimen vajaatoiminta voi muuttaa minäkuvaasi. Minäkuvan muutokset heijastuvat seksuaalisuuteen ja erityisesti seksuaaliseen halukkuuteen. Tauti itse tai sen hoito voivat muuttaa ulkonäköä, esimerkiksi aiheuttaa kasvun hidastumista tai liikakarvoitusta. Myöskin leikkauksen jättämän arvet voivat vaikuttaa mieleesi, vaikka eivät sinänsä rajoita seksuaalisuutta. Saatat kokea muutosta miehisyyden tai naisellisuuden tunnossasi, kuten vaikka siinä, kuinka viehättävänä itsesi koet.

Näistä ja perhesuunnitteluun liittyvistä asioista on hyvä keskustella lääkärin kanssa silloin, kun aihe on ajankohtainen ja sinusta tuntuu sopivalta. Elinsiirtopotilaiden sopeutumis- ja valmennuskurssilla käsitellään myös seksuaalisuuteen ja parisuhteeseen liittyviä asioita. Vertaistukihenkilö voi olla hyvä keskustelukumppani seksuaalisuuteen liittyvissä asioissa.

Vakavat sairaudet voivat vaikuttaa seksuaalihalukkuuteen. Saatat huomata miehenä erektiohäiriöitä tai naisena kuukautiskierron muutoksia. Naisilla kuukautiset saattavat tulla hyvin epäsäännöllisiksi tai loppua kokonaan. Tämä on väliaikaista ja korjaantuu noin 6−12 kuukauden jälkeen elinsiirrosta. Elinsiirtoa vaativiin sairauksiin voi liittyä limakalvokuivuutta. Kuivuus on kuitenkin hoidettavissa liukuvoiteella, jos haluat olla yhdynnässä. Oireiden pitkittyessä keskustella lääkärin kanssa ja miettiä yhdessä lisää tutkimusten tarvetta tai lääkehoidon muokkausta.

Miehillä siittiöiden määrä ja liikkuvuus saattavat sairauden tai lääkkeiden myötä muuttua ja tämä vaikuttaa puolestaan hedelmällisyyteen, erektiohäiriöihin tai laukeamisvaikeuksiin. Naisilla epäsäännölliset kuukautiskierrot saattavat normalisoitua, kun elinsiirto toimii hyvin, jolloin yleensä hedelmällisyys normalisoituu.

Ehkäisykeinoja löytyy useita. Kondomi suojaa parhaiten tartunnoilta, mutta ei ole tehokkain ehkäisymenetelmä. Kondomin käyttöä suositellaan kuitenkin aina satunnaisissa ja myös uusissa suhteissa, vaikka ehkäisy olisikin hoidettu myös muulla tavoin. Hormonaalinen ehkäisy, kuten ehkäisylaastari, rengas, ihon alla kapselit ja kierukat ovat lyhytvaikutteisia ehkäisymenetelmiä (kondomi ja pessaari) tehokkaampia, koska niihin ei liity unohduksia tai muita käyttäjävirheitä. Myös minipilleri soveltuu elinsiirtopotilaalle, mutta sen käyttöön liittyy unohtamisen vaara. Sopivasta ehkäisystä ja perhesuunnitteluun liittyvistä asioista on hyvä keskustella lääkärin kanssa silloin, kun aihe on sinusta ajankohtainen.

Elinsiirtoleikkauksen jälkeinen raskaus tulee tapahtua suunnitellusti ja siitä tulee aina keskustella hoitavan lääkärin kanssa. Yleensä raskaaksi tulemista ei suositella nopeasti elinsiirron jälkeen. Suositeltava varoaika elinsiirron ja raskauden välissä on kaksi vuotta. Hyljinnänestolääkkeet (erityisesti mykofenolaatti) ja tietyt verenpainelääkkeet saattavat aiheuttaa sikiövauriota, joten lääkkeiden muutos ennen raskautta on tärkeä suunnitella ajoissa. Lisäksi tietyt sairaudet ovat perinnöllisiä, joten on hyvä miettiä, onko tarvetta keskusteluun perinnöllisyyslääkärin kanssa.