Akuutti munuaisvaurio voi kehittyä aluksi oireitta tai vähäoireisena, jolloin sen toteaminen oireiden perusteella ei ole mahdollista. Munuaisvaurio johtaa vaikeudeltaan eriasteisiin ongelmiin kuona-aineiden kertymisen ja neste-, suola- ja happo-emästasapainon järkkymisen vuoksi, jolloin etenkin vaikeassa vauriossa voidaan todeta näihin liittyviä oireita (väsymys, pahoinvointi, korkea verenpaine, turvotukset). Akuutti munuaisvaurio todetaan useimmiten jonkin toisen sairauden yhteydessä. Tällaisia tiloja ovat esimerkiksi:
- vaikea kuivumistila (esimerkiksi kuume- tai vatsataudin yhteydessä, etenkin munuaisvauriolle alttiilla henkilöillä eli iäkkäillä, diabeetikoilla ja sydänsairailla)
- vaikea tulehdussairaus (varsinkin verenmyrkytys eli sepsis)
- äkillinen sydänsairaus (etenkin vaikea-asteinen sydämen vajaatoiminta).
Joskus munuaisvaurio todetaan ilman muita samanaikaisia sairauksia oireiden tai laboratoriotutkimusten perusteella. Sairastunut henkilö on toteamishetkellä useimmiten joko terveyskeskuksen tai sairaalan ensiavussa.
Akuutti munuaisvaurio todetaan eli diagnosoidaan verikokeella, veriplasman kreatiniinipitoisuuden (P-Krea) nousun perusteella. Tämä ”munuaisarvo” on terveillä naisilla alle 90 µmol/l ja miehillä alle 100 µmol/l. Akuutissa munuaisvauriossa P-Krea nousee sitä suuremmaksi, mitä vakavammasta munuaisvauriosta on kyse.
Virtsakokeilla voidaan tutkia akuutin munuaisvaurion syytä ja suunnata jatkotutkimuksia. Vaikka kahdella kolmesta akuutin munuaisvaurion saaneesta potilaasta virtsamäärä vähenee, normaali virtsamäärä ei sulje pois akuuttia munuaisvauriota. Virtsantulon täysi loppuminen on kuitenkin hälyttävää ja viittaa akuuttiin munuaisvaurioon.
Akuutti munuaisvaurio on tärkeää tunnistaa mahdollisimman varhain, jotta vaurio jäisi vähäiseksi ja hoito saadaan käyntiin ripeästi.