Munuaissiirron saaneen henkilön hyvinvoinnista on huolehdittava kokonaisvaltaisesti.
Muita tavallisia ongelmia munuaissiirron jälkeen
Munuaissiirron jälkeiset ongelmat liittyvät usein hyljinnänestolääkkeiden vaikutuksiin, mutta ne ovat yleensä hyvin hoidettavissa.
Diabeteksen hoitoa pitää yleensä tehostaa munuaissiirron jälkeen. Insuliinin vaikutusaika lyhenee, kun munuaissiirre alkaa toimia ja kortisonilääkitys sekä ruokahalun lisääntyminen suurentavat insuliinin tarvetta. Verensokeri on mitattava usein ja annoksia on muutettava tilanteen mukaan. Tarvittavia insuliiniannoksia on hyvä miettiä yhdessä diabeteshoitajan ja lääkärin kanssa etenkin alkuvaiheessa munuaissiirron jälkeen.
Munuaissiirron jälkeen verensokeri voi nousta myös niillä potilailla, jotka eivät sairasta diabetesta, johtuen pääasiassa kortisonilääkityksestä. Jos elimistön sokerinsieto on jo ennestään heikentynyt ja/tai on ylipainoa, voi sairastua diabetekseen ja tarvitaan joko insuliinia tai tablettilääkitystä. Kortisoniannoksia pienennetään ensimmäisinä siirron jälkeisinä kuukausina ja tällöin myös diabeteslääkitystä voidaan yleensä vähentää tai jopa kokonaan lopettaa.
Kortisonilääkitys lisää ruokahalua ja munuaissiirron jälkeen paino voi nousta. Painonhallinnassa erityisen tärkeää on välttää makeisia ja sokeripitoisia juomia. Ylipaino on sokeritaudin merkittävä riskitekijä. Oikeanlainen ruokavalio ja säännöllinen liikunta auttavat pitämään painon ja verensokerin kurissa.
Munuaissiirron jälkeinen lääkitys altistaa mahan ja ruokatorven limakalvon tulehduksille. Mahahapon eritystä vähentäviä lääkkeitä suositellaan käytettäväksi ensimmäisten kuukausien ajan munuaissiirron jälkeen.
Monilla munuaissairautta sairastavilla on käytössään verenpainelääkitys jo ennen munuaissiirtoa. Verenpainelääkitystä tarvitaan usein myös munuaissiirron jälkeen, koska myös hyljinnänestolääkkeet nostavat verenpainetta. Munuaissairaudet suurentavat sydän- ja verisuonitautien riskiä etenkin verisuonten kalkkeutumisen kautta. Sydän- ja verisuonitautien riskin pienentämisessä tärkeää ovat hyvä verenpaineen, diabeteksen ja rasva-arvojen hoito, säännöllinen liikunta ja terveellinen ruokavalio. Tupakointi on huomattavan suuri verisuonisairauksien riskitekijä, joten siitä on tärkeää luopua jo ennen munuaissiirtoa.
Osteoporoosi eli luukato altistaa luunmurtumille. Monet tekijät, kuten lisäkilpirauhasten liikatoiminta, vähäinen liikunta, tupakointi ja kortisonihoito altistavat osteoporoosille. Tärkeimpiä ehkäisykeinoja ovat päivittäinen liikunta ja tupakoinnin lopettaminen. Ensisijaisena hoitona on riittävä D3-vitamiinin ja kalsiumin saanti. Osteoporoosia voidaan hoitaa myös muilla lääkkeillä.
Kihti on melko yleinen ongelma munuaistautia sairastavilla sekä munuaissiirron saaneilla, koska virtsahapon poistuminen munuaisten kautta on huonontunut. Kihti aiheuttaa hyvin kivuliaan niveltulehduksen. Kihdin hoitona on ensisijaisesti ruokavaliohoito ja tarvittaessa voidaan myös käyttää virtsahappopitoisuutta pienentävää estolääkitystä. Munuaissiirtopotilaille tulehduskipulääkkeet ovat kiellettyjä, joten useimmiten kihtikohtaus hoidetaan kortisonilla.
Hyljinnänestolääkitys heikentää elimistön puolustusmekanismeja ja lisää siten erilaisten pahanlaatuisten kasvainten riskiä. Tavallisimpia ovat ihon pahanlaatuiset kasvaimet, jonka vuoksi ihon aurinkosuojauksesta huolehtiminen on hyvin tärkeää. Tupakoitsijalla myös huulen, kielen tai kurkun syövät sekä keuhkosyöpä ovat tavallisia, ja tupakoinnista olisi tärkeää luopua jo ennen munuaissiirtoa. Myös omien munuaisten syövän riski on munuaissiirtopotilailta suurentunut ja tilannetta seurataan määräajoin tehtävillä ultraäänitutkimuksilla. Myös ongelmitta toimivan munuaissiirteen kanssa on välttämätöntä käydä säännöllisesti nefrologin seurannassa. Lääkärintarkastuksen yhteydessä arvioidaan, onko oireita tai löydöksiä, jotka vaativat lisätutkimuksia. Myös syövän joukkoseulontoihin (PAPA, mammografia) osallistuminen on elinsiirron jälkeen erityisen tärkeää.
Muutokset diabeteksen hoidossa munuaissiirron jälkeen
Diabeteksen hoitoa pitää yleensä tehostaa munuaissiirron jälkeen. Insuliinin vaikutusaika lyhenee, kun munuaissiirre alkaa toimia ja kortisonilääkitys sekä ruokahalun lisääntyminen suurentavat insuliinin tarvetta. Verensokeri on mitattava usein ja annoksia on muutettava tilanteen mukaan. Tarvittavia insuliiniannoksia on hyvä miettiä yhdessä diabeteshoitajan ja lääkärin kanssa etenkin alkuvaiheessa munuaissiirron jälkeen.
Diabeteksen puhkeaminen munuaissiirron jälkeen
Munuaissiirron jälkeen verensokeri voi nousta myös niillä potilailla, jotka eivät sairasta diabetesta, johtuen pääasiassa kortisonilääkityksestä. Jos elimistön sokerinsieto on jo ennestään heikentynyt ja/tai on ylipainoa, voi sairastua diabetekseen ja tarvitaan joko insuliinia tai tablettilääkitystä. Kortisoniannoksia pienennetään ensimmäisinä siirron jälkeisinä kuukausina ja tällöin myös diabeteslääkitystä voidaan yleensä vähentää tai jopa kokonaan lopettaa.
Painonnousu munuaissiirron jälkeen
Kortisonilääkitys lisää ruokahalua ja munuaissiirron jälkeen paino voi nousta. Painonhallinnassa erityisen tärkeää on välttää makeisia ja sokeripitoisia juomia. Ylipaino on sokeritaudin merkittävä riskitekijä. Oikeanlainen ruokavalio ja säännöllinen liikunta auttavat pitämään painon ja verensokerin kurissa.
Mahahaava munuaissiirron jälkeen
Munuaissiirron jälkeinen lääkitys altistaa mahan ja ruokatorven limakalvon tulehduksille. Mahahapon eritystä vähentäviä lääkkeitä suositellaan käytettäväksi ensimmäisten kuukausien ajan munuaissiirron jälkeen.
Sydän- ja verisuonitaudit munuaissiirtopotilaalla
Monilla munuaissairautta sairastavilla on käytössään verenpainelääkitys jo ennen munuaissiirtoa. Verenpainelääkitystä tarvitaan usein myös munuaissiirron jälkeen, koska myös hyljinnänestolääkkeet nostavat verenpainetta. Munuaissairaudet suurentavat sydän- ja verisuonitautien riskiä etenkin verisuonten kalkkeutumisen kautta. Sydän- ja verisuonitautien riskin pienentämisessä tärkeää ovat hyvä verenpaineen, diabeteksen ja rasva-arvojen hoito, säännöllinen liikunta ja terveellinen ruokavalio. Tupakointi on huomattavan suuri verisuonisairauksien riskitekijä, joten siitä on tärkeää luopua jo ennen munuaissiirtoa.
Osteoporoosi ja munuaissiirto
Osteoporoosi eli luukato altistaa luunmurtumille. Monet tekijät, kuten lisäkilpirauhasten liikatoiminta, vähäinen liikunta, tupakointi ja kortisonihoito altistavat osteoporoosille. Tärkeimpiä ehkäisykeinoja ovat päivittäinen liikunta ja tupakoinnin lopettaminen. Ensisijaisena hoitona on riittävä D3-vitamiinin ja kalsiumin saanti. Osteoporoosia voidaan hoitaa myös muilla lääkkeillä.
Kihti ja munuaissiirto
Kihti on melko yleinen ongelma munuaistautia sairastavilla sekä munuaissiirron saaneilla, koska virtsahapon poistuminen munuaisten kautta on huonontunut. Kihti aiheuttaa hyvin kivuliaan niveltulehduksen. Kihdin hoitona on ensisijaisesti ruokavaliohoito ja tarvittaessa voidaan myös käyttää virtsahappopitoisuutta pienentävää estolääkitystä. Munuaissiirtopotilaille tulehduskipulääkkeet ovat kiellettyjä, joten useimmiten kihtikohtaus hoidetaan kortisonilla.
Pahanlaatuiset kasvaimet munuaissiirron jälkeen
Hyljinnänestolääkitys heikentää elimistön puolustusmekanismeja ja lisää siten erilaisten pahanlaatuisten kasvainten riskiä. Tavallisimpia ovat ihon pahanlaatuiset kasvaimet, jonka vuoksi ihon aurinkosuojauksesta huolehtiminen on hyvin tärkeää. Tupakoitsijalla myös huulen, kielen tai kurkun syövät sekä keuhkosyöpä ovat tavallisia, ja tupakoinnista olisi tärkeää luopua jo ennen munuaissiirtoa. Myös omien munuaisten syövän riski on munuaissiirtopotilailta suurentunut ja tilannetta seurataan määräajoin tehtävillä ultraäänitutkimuksilla. Myös ongelmitta toimivan munuaissiirteen kanssa on välttämätöntä käydä säännöllisesti nefrologin seurannassa. Lääkärintarkastuksen yhteydessä arvioidaan, onko oireita tai löydöksiä, jotka vaativat lisätutkimuksia. Myös syövän joukkoseulontoihin (PAPA, mammografia) osallistuminen on elinsiirron jälkeen erityisen tärkeää.
Tarkistettu 3.2.2023