Jaettu päätöksenteko

Oikean hoitomuodon löytyminen ja valinta ei aina ole helppoa. Lääkäri voi omassa päätöksessään tukeutua tutkimusnäyttöön ja muiden asiantuntijoiden (munuaishoitajat, ravitsemusterapeutti, sosiaalityöntekijä, kodinhoitajat jne.) arviointeihin. Potilaan ja hänen omaistensa odotukset ja ajatukset hoidosta ovat tärkeitä, mutta voidakseen muodostaa mielipiteensä he tarvitsevat tietoa. Hoitolinjan valintaan pitää varata aikaa niin, että lääkäri ja potilas sekä tarvittaessa hänen läheisensä voivat rauhassa käydä läpi eri hoitomuotojen hyödyt ja haitat. Saamansa tiedon avulla potilas pystyy yhdessä lääkärinsä kanssa tekemään omien arvojensa ja toiveidensa mukaisen päätöksen hoidosta. Tätä kutsutaan jaetuksi päätöksenteoksi.

Jos dialyysi tuo vain ongelmia

Jos potilaalla on vaikeita sydän- ja verisuonisairauksia, ääreisverenkierron ongelmia, sairastettu aivohalvaus tai muita vakavia sairauksia, dialyysi ei välttämättä paranna potilaan tilannetta. Sairauksien lisäksi valittavaan hoitomuotoon vaikuttaa potilaan toimintakyky. Tällä tarkoitetaan ihmisen omatoimisuutta, eli miten hän selviytyy arjessa kotona ilman apua tai avun kanssa. Jos päivittäiseen elämiseen tarvitaan runsaasti apua tai ihminen on laitoshoidossa, dialyysihoito ei paranna toimintakykyä vaan useimmiten huonontaa sitä. Tutkimusnäyttöä on, että tällaisessa tilanteessa dialyysihoidosta pidättäytyminen on dialyysia parempi vaihtoehto ainakin elämänlaadun ja usein myös ennusteen kannalta. Toisaalta ikä sinänsä ei ole este dialyysihoidolle, jos potilaalla ei ole muiden sairauksien kertymää ja toimintakyky on ainakin tyydyttävä. Potilaan kuitenkin pitää olla motivoitunut ja tietää, että hoito ei ole kevyttä.

Dialyysihoitojen aloittamiseen saattaa liittyä epärealistisia toiveita ja odotuksia. Dialyysilla voidaan korvata munuaisten toimintaa, mutta sillä ei voi vaikuttaa esimerkiksi vaikean sydänsairauden kulkuun. Iäkkään ja sairaan voimavarat ja resurssit ovat usein vajavaiset, ja dialyysi voi osoittautua liian raskaaksi. Tällöin käy päinvastoin kuin toivottiin eli potilaan toimintakyky ja elämänlaatu huononevat.

Muut hoitokeinot

Munuaistauti voi olla vaikea-asteinenkin, mutta se ei välttämättä aina etene nopeasti. Näin on tilanne usein iäkkäillä potilailla. Munuaistautiin liittyviä oireita voidaan hoitaa ja munuaistaudin etenemistä voidaan hidastaa. Anemiaa voidaan hoitaa rautavalmisteilla ja EPO-hormonilla . Oikeanlaisella ruokavaliolla voidaan hoitaa munuaistautiin liittyvien komplikaatioiden kehittymistä ja toisaalta taata riittävä kalorien ja proteiinin saanti. Verenpaineen tason optimoiminen voi hidastaa munuaistaudin ja myös verisuonitautien kehittymistä. Erilaisin tukitoimin voidaan edesauttaa potilaan selviytymistä kotona.

Hoitomuodon valinta ei ole helppoa. Potilaalle aloitetaan dialyysihoito hänen niin halutessaan, jos on todennäköistä, että se parantaa ennustetta eli pidentää ikää tai parantaa elämänlaatua. Joissakin tapauksissa kuitenkin kroonisen munuaistaudin hoito ilman dialyysia voi olla hyvä vaihtoehto. Silloinkaan potilasta ei hylätä, vaan hoito ja seuranta toteutetaan potilaan oman lääkärin ja munuaislääkärin yhteistyöllä.