Myynnissä olevien lääkkeiden hyväksytyt annokset on valittu niin, että lääkkeestä saatava hyöty on suurempi kuin sen mahdolliset haittavaikutukset. Käytännössä esimerkiksi lievien oireiden hoitoon tarkoitetulla lääkkeellä ei sallita ollenkaan hengenvaarallisia haittavaikutuksia. Toisaalta vaikkapa syöpälääkkeen kohdalla voidaan hyväksyä vakaviakin haittoja, koska kyse on vakavan sairauden hoidosta.
Maksan ja munuaisten sairaudet voivat vaikuttaa haittariskiin muuttamalla lääkkeen pitoisuuksia elimistössä. Muita haittariskiin vaikuttavia yksilöllisiä tekijöitä ovat muun muassa ikä, sukupuoli, perintötekijät ja lääkkeiden yhteisvaikutukset.
Yksilöllisen haittariskin arviointi edellyttää lääkäriltä huolellista potilaan ja hänen lääkityksensä arviointia. Monimutkaisissa lääkehoidoissa saatetaan joskus tarvita myös kliinisen farmakologian erikoislääkärin apua.