Lääkäreillä ja apteekeilla on käytössään yhteisvaikutustietokantoja, joiden avulla potilaan lääkityksen hallinta ja tarkistaminen käyvät helposti. Monimutkaisimmissa lääkehoidoissa voidaan myös tarvittaessa kysyä neuvoa esimerkiksi kliinisen farmakologian erikoislääkäriltä.
Potilaan lääkitys pyritään tavanomaisesti suunnittelemaan siten, että mahdolliset yhteisvaikutukset otetaan huomioon jo lääkkeen valinta- ja aloitusvaiheessa.
Joskus yhteisvaikutus on tarpeen välttää kokonaan ja tällöin potilaalle pyritään valitsemaan sellainen lääkevaihtoehto, jolla ei ole mitään yhteisvaikutuksia potilaan muun lääkityksen kanssa. Hyvin usein kuitenkin selvitään sovittelemalla lääkkeiden annokset, antotavat ja annosteluajat niin, että yhteisvaikutus otetaan huomioon.
Osa yhteisvaikutuksista on sen verran vähäpätöisiä, että suurimmalla osalla potilaista annoksia ei tarvitse muuttaa.