Lääkehoidon kehittymisen ja väestön ikääntymisen myötä yhä useampi potilas käyttää monia lääkkeitä samanaikaisesti. Tämä lisää lääkkeiden yhteisvaikutusten mahdollisuutta.
Lääkkeiden yhteisvaikutuksia saattavat aiheuttaa myös eräät ravinnosta saatavat aineet sekä rohdosvalmisteet. Yhteisvaikutuksilla tarkoitetaan tilanteita, joissa lääkkeen käyttö muuttaa toisen lääkkeen vaikutusta. Lopputulos voi olla lääkkeen vaikutuksen lisääntyminen tai vähentyminen tai joissakin tapauksissa sellaisen vaikutuksen ilmeneminen, jota ei juuri muuten tavata.
Esimerkki vaarallisesta yhteisvaikutuksesta on tulehduskipulääkkeiden ja verenohennuslääkkeiden yhteisvaikutus, jossa tulehduskipulääke altistaa mahahaavalle ja voi häiritä veren hyytymistä, jolloin verenohennuslääkitys voi huomattavasti lisätä mahasuolikanavan verenvuodon yleisyyttä.
Usein unohdetaan, että lääkkeiden yhteisvaikutukset voivat olla myös hyödyllisiä, jolloin niitä voidaan käyttää hyväksi potilaan hoidossa. Lääkkeen hyödyllistä vaikutusta lisäävät yhteisvaikutukset ovat ahkerassa käytössä muun muassa kohonneen verenpaineen hoidossa, monien vakavien infektioiden hoidossa ja Parkinsonin taudin hoidossa. Erityisesimerkki hyödyllisestä yhteisvaikutuksesta ovat myrkytysten hoidossa käytetyt vastamyrkyt (= antidootit), joilla pyritään vähentämään myrkytysoireita.
Lääkkeiden yhteisvaikutukset tunnetaan nykyisin hyvin, ja potilaan lääkitykset on yleensä mietitty tarkkaan, jotta lääkkeet eivät tarpeettomasti tai vaarallisesti häiritsisi toistensa vaikutuksia. Ongelmia voi kuitenkin syntyä, jos tiedot potilaan käyttämästä lääkityksestä – itsehoitolääkkeet mukaan lukien – eivät ole ajan tasalla.