Suonikohjujen syntyyn ei ole olemassa yhtä selittävää syytä. Ylipainon ja perintötekijöiden on katsottu altistavan niille.
Länsimaisessa väestössä jopa viidenneksellä on suonikohjuja. Kohjuja voi esiintyä toisessa jalassa tai molemmissa ja ne sijaitsevat yleisimmin reiden ja säären sisäsyrjällä tai pohkeen alueella. Naisilla suonikohjuja voi esiintyä alaraajojen lisäksi myös häpyhuulten alueella. Suonikohjut eivät aina näy iholla.
Suonikohjuja ei esiinny ylävartalossa. Veren matka käsivarsista sydämeen on lyhyempi kuin jaloista sydämeen, eikä maan vetovoima vaikuta verenkiertoon samalla lailla kuin alaraajoissa.
Vatsaontelon paine ei myöskään aiheuta vastusta yläraajojen verenkierrolle. Vatsakkailla ihmisillä ylimääräinen massa vatsaontelossa painaa pehmeitä laskimoita lyttyyn ja vaikeuttaa siten veren poistumista jaloista. Tämä lisää veren paineistumista jalkoihin.
Suonikohjut ovat laajentuneita verisuonia
Suonikohjut ovat ihosta koholla, laajentuneita ja mutkittelevia pintalaskimoita, jotka ovat painettavissa kasaan. Ne ovat usein jonomaisesti esiintyviä hieman sinertäviä ja pullottavia muhkuroita, jotka painuvat pois makuuasennossa.
Suonikohjut ovat usein oireettomia. Lievimmässä muodossaan pienet pintalaskimot laajenevat ja korostuvat. Silloin iholle syntyy luutasuoniksi kutsuttuja verisuonimuodostelmia (spider-suonet). Ne ovat hyvin yleisiä ja kertovat lähinnä lisääntyneestä taipumuksesta saada oireileva, isompien laskimoiden vajaatoiminta.