On tavanomaista, että sairauden ja hoitojen alkupuolella seksuaalisuus ei tunnu niin merkitykselliseltä. Hoitojen jatkuessa seksuaalisuudelle on paremmin tilaa mielessä, ja seksuaalisuus herää omaan tahtiin alkuun pohdinnan tasolla ja myöhemmin myös tekojen kautta.
Joillekin seksuaalisuus palautuu ennalleen osaksi arkea, mutta toisinaan seksuaalisuuden haasteeksi nousevat haluttomuus, kivut, limakalvo-oireet, kiihottumis- ja orgasmiongelmat. Haasteita seksuaalisuuteen voivat tuoda myös itsetunnon ja kehon muutokset, stressi, hoitoväsymys, pelko, suru ja huolet sekä kehon ali- ja ylivireys.
Kumppanin haluttomuus on myös yleistä, koska kumppanikin voi kokea samankaltaisia tunteita kuten pelkoa, huolta ja surua. Kumppani saattaa myös pelätä satuttavansa vahingossa seksin aikana.
Kenenkään ei ole pakko haluta tai harrastaa seksiä. Moni voi kokea surua tai epäonnistumista haluttomuudesta ja seksuaalisuuden muuttumisesta. Lähtökohta muutokselle on mahdollista, kun seksuaalisuus otetaan puheeksi kumppanin, läheisen tai asiantuntijan kanssa.
Mitä seksi on?
Seksi ei ole vain yhdyntää tai penetraatiota. Yhdyntä ja penetraatio ovat vain yksi tapa harrastaa seksiä. Seksiä voi myös tehdä koskettelemalla esimerkiksi käsillä, suulla tai seksin apuvälineillä.
Tärkein taito seksissä on siitä puhuminen. Pohdi ensin, mitä itse toivot ja mikä mahdollisesti pelottaa. Kerro näistä ajatuksistasi kumppanillesi.
Keinoja päästä jälleen seksuaalisuuden äärelle
Syöpähoitojen aikana voi tulla taukoa seksielämään. Tutustu omaan kehoosi rauhassa ja löydä millainen kosketus sinusta tuntuu hyvältä.
Tavoite ei ole, että seksissä pitäisi onnistua, vaan se, että voit päästä turvallisesti ja rauhallisesti oman seksuaalisuutesi äärelle. Ei tarvitse myöskään ajatella, että seksin pitäisi palautua samanlaiseksi kuin se oli ennen sairastumista, vaan ole avoin myös muutoksille.
Seksin ja seksuaalisuuden löytämiseen on erilaisia keinoja, joita voit itse tai yhdessä kumppanisi kanssa kokeilla.