Noin yksi prosentti väestöstä änkyttää, joten on hyvin todennäköistä, että jokainen jossakin vaiheessa elämäänsä kohtaa änkyttävän ihmisen. Änkytyksen ei kuitenkaan pitäisi muodostua kenellekään ongelmaksi, vaan jokaisella tulisi olla oikeus tulla kuulluksi juuri sellaisena kuin hän on.
Tässä artikkelissa Laura Raerinne kertoo matkastaan änkytyksen varjosta kohti itsensä hyväksymistä sellaisena kuin on – pois piilosta, ulos aurinkoon.
”Olen änkyttänyt pienestä asti enkä muista aikaa, jolloin änkytystä ei olisi ollut. Änkytykseen ja sen pelkoon liittyvät haasteet lisääntyivät koulunkäynnin alettua. Valitsin usein olla mieluummin hiljaa kuin ottaa riskiä että änkyttäisin. Kouluikäisenä luin jostain, että änkytys saattaa kadota tai lieventyä aikuisuuteen mennessä. Siitä asti toivoin, että sitten kun minusta tulee aikuinen, änkytykseni loppuu. Minulle oli iso pettymys, kun niin ei käynytkään.
Olin 24-vuotias, kun jouduin kohtaamaan tosiasiat – änkytys oli edelleen olemassa, eivätkä monta vuotta käyttämäni änkytyksen piilottelukeinoni tuoneetkaan helpotusta elämääni. Olin oppinut vaihtamaan sanoja helpompiin, olemaan hiljaa, jos oli vähäistäkään riskiä siitä, että änkyttäisin. Välttelin tilanteita, joissa änkytystä saattaisi ilmetä. Olin kasvanut änkytykseen liittyvän pelon takia ihmiseksi, joka oli helposti hiljainen ja syrjäänvetäytyvä, vaikka olisi toivonut uskaltavansa olla esillä ja äänessä.
Lapseni änkytys sai minut päästämään irti peloistani
Suurin herätykseni oli se, kun lapseni alkoi änkyttämään. Säikähdin, että nyt hänenkin elämänsä menee aivan pilalle änkytyksen takia. Mustavalkoisessa maailmassani änkytys oli jotain sellaista, jota piti piilotella ja hävetä. Lapseni änkytyksen myötä ymmärsin, että minun oli pakko kohdata änkytykseen liittyvät omat pelkoni ja vääristyneet mielikuvani, sillä en halunnut siirtää hänenkin kannettavakseen änkytykseen liittyvää taakkaa. Halusin näyttää, että änkytyksen kanssa voi elää sellaista elämää kuin haluaa.
Muistan edelleen sen tilanteen, kun laitettuani lapset nukkumaan istuin olohuoneen sohvalla ja googletin kädet täristen tietoa änkytyksestä. Jo sanan änkytys kirjoittaminen tuntui vaikealta, tuntui vaikealta kohdata oma kipukohtansa ja vuosikausia piilottelemansa asia.
Hakutuloksissa vastaani tuli Suomen änkytysyhdistys ry:n kotisivut, ja siitä alkoi matkani kohti änkytyksen kanssa sinuiksi tulemista. Olen saanut änkytykseen liittyviin negatiivisiin tunteisiin apua terapiasta ja oppinut myös puhetta sujuvoittavia menetelmiä puheterapiassa. Mutta kaikista eniten apua olen saanut Suomen änkytysyhdistyksen tarjoamasta vertaistuesta.
Änkytys ei enää estä minua olemasta oma itseni
Olin ajatellut vuosien ajan, että änkytys tekee minusta ruman, tyhmän ja muut häpeävät minua, koska en puhu sujuvasti. Kun tapasin muita änkyttäviä ihmisiä, en todellakaan nähnyt heitä rumina, tyhminä tai hävettävinä, eikä puheen sujumattomuus vaikuttanut ajatuksiini heistä mitenkään negatiivisesti. Ymmärsin, että olen nähnyt itseni väärin. Lisäksi toisten änkyttävien ihmisten keskuudessa oli turvallista puhua ja ottaa tilaa ja ottaa ensimmäiset askeleeni omaksi itsekseni tulemisessa.
Nykyään ajattelen änkytystäni paljon harvemmin kuin ennen; se vain on olemassa, ja välillä puheeni on sujuvampaa ja välillä sujumattomampaa. On edelleen hetkiä, jolloin jännitän, että tuleeko änkytystä vai ei, mutta änkytys ei enää estä minua puhumasta tai olemasta oma itseni.
Haluan nyt puolestani auttaa muita
Suurin kiitos onnistuneesta matkastani änkytyksen varjosta aurinkoon kuuluu Suomen änkytysyhdistyksen tarjoamalle toiminnalle ja sitä kautta saamalleni vertaistuelle. Änkytyksen kautta elämääni onkin tullut sellaisia kokemuksia, joita muutoin en olisi kokenut ja ystäviä, joihin en olisi ilman änkytystä tutustunut.
Olen ollut aktiivisesti mukana yhdistyksen toiminnassa kahdeksan vuoden ajan sekä vapaaehtoisena että hallitustyössä. Suurimpana motivaationa vapaaehtoistyölle on olla mahdollistamassa muille samanlaisia vertaistuen kokemuksia kuin itse olen yhdistyksen kanssa saanut. Yhdistys järjestää sekä paikallisia tapaamisia, erityisesti Oulussa ja pääkaupunkiseudulla, että valtakunnallisia tapaamisia. Lisäksi yhdistyksen sosiaalisen median kanavien kautta jaetaan tietoa ja kokemuksia änkytyksestä."
Kirjoittaja: Laura Raerinne, Suomen änkytysyhdistys ry, puheenjohtaja
Älä jää yksin, tukea on tarjolla
Suomen änkytysyhdistys ry on yksi Vertaistalon Etsi vertaistukea -hakukoneesta löytyvistä yhdistyksistä. Hakukoneen avulla löytyy tietoa lähes 500 yhdistyksen vertaistukipalveluista. Vertaistalo tarjoaa tietoa, vertaistukea ja kokemustarinoita sairastuneille ja heidän läheisilleen.