Vertaistukijan hyvinvointi ja jaksaminen

Vapaaehtoisena toimiminen on teko, jossa myötätunto tulee näkyväksi. Vertaistukijan on hyvä opetella myötätuntoa ja armollisuutta myös itseään kohtaan.

Vapaaehtoistoiminta voi olla yksi hyvinvointia tuottava elämänalue. Parhaimmillaan vertaistukijana toimiminen antaa tekijälleen merkityksellisiä kokemuksia ja vastaa ihmisen psykologisiin perustarpeisiin. Tällaisia tarpeita ovat yhteenkuulumisen tunne, hyvän tekeminen, nähdyksi tuleminen ja toiminnan omaehtoisuus.

Vertaistukijan hyvinvointi rakentuu mielekkäästä tehtävästä, tuesta ja armollisuudesta itseä kohtaan. Vaikka vertaistukija saa usein voimaa vertaistuen antamisesta, kaikessa toiminnassa on myös hetkiä, jotka tuntuvat raskailta. Omasta hyvinvoinnista kannattaakin pitää erityistä huolta, jotta jaksaa tukea muita. Raskaina hetkinä on hyvä muistaa:

  • aseta välillä itsesi ensimmäiseksi
  • avun pyytäminen ei ole heikkouden merkki
  • aseta rajoja ja uskalla tarvittaessa kieltäytyä
  • ole itsellesi myötätuntoinen.

Vertaistukea koordinoivat tahot tarjoavat tukea myös vertaistukijalle. Hyvä valmennus tehtävään ja työnohjaus toiminnan aikana auttavat vertaistukijaa jaksamaan. Työnohjauksen ydin on läsnäolossa: pysähdytään tarkastelemaan omaa työtä yhdessä ohjaajan kanssa.

Vertaistukijalle on myös tärkeää osata johtaa omaa toimintaansa. Itsensä johtaminen perustuu itsetuntemukseen. Vertaistukijan tulisi tunnistaa omat vahvuutensa ja asiat, jotka tuottavat mielihyvää. Toisaalta nekin kohdat, joissa on vielä kehitettävää, on kohdattava rohkeasti. Armollisuus itseä kohtaan on tärkeää.

Edellin​en sivuTakaisin alkuun
vapaaehtoinen; voimavarat; vapaaehtoisuus; vertaistuki; vertaistukija; jaksaminen; hyvinvointi; huolenpito; vapaaehtoistoiminta

Päivitetty  4.5.2020