Kun verensokerisi on tasainen, glukoosisensorin poikkeaa todellisesta verensokerin arvosta noin ± 10 %. Suuruusluokka on kutakuinkin sama kuin ylipäätään verensokerin omamittauksissa. Siksi voit käyttää glukoosisensorin antamaa lukemaa myös ateriainsuliinin annostelussa. Kuitenkin, jos lukema on suuntaan tai toiseen huomattavasti poikkeava olotilaan ja olosuhteisiin nähden, kannattaa tulos tarkistaa verensokerin mittauksella sormenpäästä.
Lisäksi on hyvä muistaa että sensorin antama kudosnesteen glukoosiarvo ei ole tismalleen sama kuin sormenpäästä mitattu kapillaariveren glukoosiarvo. Kun verensokerin nousee tai laskee sensorin lukema tulee noin 5–10 minuuttia jäljessä.
Insuliini-hiilihydraattisuhde on aikuisilla yleensä 0,5–2 yks / 10 g hiilihydraattia eli 10 grammaa hiilihydraattia vaatii katteekseen 0,5–2 yks pikainsuliinia. Voit arvioida sopivan suhteen, pikainsuliinin vaikutusajan ja pistoksen sopivan ajoituksen aterianjälkeisestä glukoosikäyrästä. Edellytyksenä on, että ateriakohtainen hiilihydraattimäärä, hiilihydraateille annosteltu pikainsuliinin määrä ja mahdollinen korjausinsuliini sekä liikunta tallennetaan järjestelmään useampana päivänä peräkkäin:
Jos glukoosiarvo on 3–4 tuntia aterian aloittamisen jälkeen lähtötilannetta korkeampi, on pikainsuliinin annos todennäköisesti liian pieni.
Jos glukoosiarvo on 1–2 tuntia aterian aloittamisen jälkeen alle 10 mmol/l, mutta 3–4 tuntia aterian aloittamisen jälkeen lähtötilannetta matalampi, on pikainsuliinin annos todennäköisesti liian suuri.
Jos glukoosiarvo nousee 1–2 tuntia aterian aloittamisen jälkeen liian korkealle, mutta on 3–4 tunnin kuluttua liian matala, pikainsuliinin vaikutus on myöhästynyt. Todennäköisemmin pistos kannattaisi ottaa jo aikaisemmin, esimerkiksi 10–20 minuuttia ennen syömisen aloittamista.