Matalan verensokerin oireiden heikentyminen tai muuttuminen on tavallista pitkään tyypin 1 diabetesta sairastaneilla. Verensokeria nostavien hormonien eritys heikkenee. Glukagonivaste on heikentynyt tai puuttuu kokonaan. Myös adrenaliinivaste on vaimentunut, mikä tylpistää normaalisti ensimmäisenä tulevia varoittavia oireita. Jos matalan verensokerisi oireissa tapahtuu muutosta on tärkeää oppia tunnistamaan uudenlaiset oireet alhaisesta verensokerista johtuviksi, jotta osaat reagoida asiaan riittävän ajoissa.
Oireiden heikentyminen voi myös olla merkki siitä, että sokeritasapainosi on liian "tiukka”. Jos sokerihemoglobiini HbA1c tulos on insuliinihoidossa alle 48 mmol/mol (6,5%), kannattaa glukoosisensoroinnilla tarkistaa alhaisten verensokeriarvojen esiintyminen. Jos hypoglykemioita esiintyy toistuvasti tiettyyn aikaan vuorokaudesta, pitää sinä aikana vaikuttavan insuliinin annosta vähentää tai annostelun ajankohtaa muuttaa.
Jos verensokerisi on jatkuvasti matalalla, erityisesti alle 3 mmol/l tasolla, elimistösi ”tottuu” matalaan verensokeriin. Tällöin vastareaktiot elimistössä käynnistyvät huonosti, adrenaliiniin liittyvät matalan verensokerin insuliinituntemukset heikentyvät ja oireet ilmaantuvat vasta vielä matalammalla verensokerin tasolla hermosto-oireina. Tämä lisää edelleen vakavan verensokerin laskun vaaraa.
Jos matalan verensokerin oireet ovat pysyvämmin heikentyneet, suositellaan jatkuvaa hälyttävää glukoosisensoria. Verensokerin tavoitetasoa voi olla tarpeen myös hieman nostaa ja tavoitella esimerkiksi verensokeria 5–8 mmol/l aamulla ja ennen ateriaa ja 8–10 mmol/l nukkumaan mennessä.