Toisella henkilöllä verensokerin taso 10 mmol/l voi aiheuttaa selviä oireita ja toisella taas ei. Oireisiin vaikuttaa verensokerin sen hetkisen arvon lisäksi myös pitkäaikainen verensokerin taso, verensokerin nousun nopeus ja taustalla olevat syyt, erityisesti se onko syynä insuliinin puutos.
Jos sokeritasapaino on ollut pidempään korkea, esimerkiksi verensokeri syystä tai toisesta on jatkuvasti 10–15 mmol/l tasolla, elimistö tottuu tilanteeseen ja korkean verensokerin aiheuttamat oireet ovat vähäisemmät.
Jos verensokerin taso on hyvä tai matalahko, esimerkiksi verensokeri on pääsääntöisesti välissä 4–7 mmol/l, elimistö tottuu siihenkin ja korkean verensokerin oireita tulee herkästi jo kun verensokeri nousee yli 7–8 mmol/l.
Tavallinen yleinen kohonneen verensokerin oire on väsymys ja ajattelun ”tahmeus”. Jos verensokeri nousee yli 10 mmol/l, ylimääräinen sokeri erittyy virtsaan ja oireena on virtsan erityksen lisääntyminen. Se puolestaan kuivattaa limakalvoja ja janottaa. Virtsanerityksen lisääntyminen voi esimerkiksi lapsella tai ikäihmisillä johtaa kasteluun.
Jotkut kokevat kohonneen verensokerin aiheuttavan näkökyvyn vaihtelua ja jalkapohjien puutumista.
Ikäihmisellä korkea verensokeri voi johtaa yleisvoinnin ja toimintakyvyn heikentymiseen tai sekavuuteen.
Jos verensokerin nousu johtuu insuliininpuutoksesta, kertyy elimistöön myös ketoaineita, jotka voivat aiheuttaa pahoinvointia ja oksentelua. Pidemmälle kehittynyt insuliinipuutos johtaa diabeettiseen ketoasidoosiin eli happomyrkytykseen.