Verensokeri tarkoittaa verinesteen eli plasman glukoosipitoisuutta, joka on mitattu joko laskimonäytteestä tai kapillaarinäytteenä sormenpäästä.
Laboratoriossa verensokeri mitataan laskimonäytteestä ja vastaus annetaan verinesteen eli plasman glukoosipitoisuutena (P-gluk, paastoarvon lyhenne fP-gluk). Kotona tehtävässä verensokerin omaseurannassa mittaukset tehdään yleensä sormenpäästä, jolloin kyseessä on kapillaariverinäyte. Verensokerin raja-arvot ovat hieman erilaiset laboratoriokokeissa ja omamittauksissa sormenpäästä.
Verensokerin yksiköt
Suomessa ja yleisesti Euroopassa käytetään verensokerista yksikköä mmol/l (millimol in litre). Yhdysvalloissa ja joissain muissa maissa käytetään kuitenkin sen sijaan yksikköä mg/dl (milligram in decilitre). Muuntokerroin mittayksiköiden välillä on 18. Jos esimerkiksi verensokeri Suomessa käytettävällä mittayksiköllä on 5,6 (mmol/l), saadaan se muutettua mg/dl muotoon kertomalla luku 18 eli 5,6 x 18 = 101 mg/dl. Vastaavasti jos verensokeri Yhdysvalloissa käytettävällä mittayksiköllä on 180 (mg/dl), voidaan se muuttaa mmol/l muotoon jakamalla luku 18 eli 180 / 18 = 10 mmol/l.
Tätä tietoa saatetaan tarvita mm. silloin, kun Suomeen esimerkiksi Yhdysvalloista muuttavan henkilön on opeteltava hahmottamaan verensokerin lukemat uudella mittayksiköllä.
Vinkki
Iso-Britannian Diabetesliitolta löytyy verensokeriyksiköiden muuntamista helpottamaan kätevä laskuri.
Terveillä henkilöillä verensokeri on aamulla paaston (vähintään 10 tunnin syömättömyys) jälkeen välillä 4,0–6,0 mmol/l (millimoolia litrassa).
Aterian jälkeen verensokeri yleensä nousee ateriaa edeltävästä arvosta korkeintaan 2–3 mmol/l. Sormenpäästä itse mitattuna verensokeri pysyy terveellä henkilöllä alle 8,9 mmol/l.
Sokerirasituskokeessa, jossa henkilö juo 75 g sokeria sisältävän glukoosinesteen, laboratoriossa laskimonäytteestä mitattu verensokeri pysyy alle 7,8 mmol/l kahden tunnin kuluttua sokeriannoksen juomisesta.
Jos verensokerisi kohoaa normaalia korkeammaksi, mutta ei kuitenkaan ylitä diabeteksen rajaa, kyseessä on heikentynyt sokerin säätely, josta voidaan käyttää nimitystä esidiabetes. Tämä sisältää:
kohonneen paastosokerin, jossa verensokeri on välillä 6,1–6.9 mmol/l paaston jälkeen
ja
heikentyneen sokerisiedon, jossa verensokeri on sokerirasitukokeessa laskimoverinäytteessä 7,8–11,0 mmol/l 2 tunnin kuluttua 75 g sokeria sisältävän liuoksen juomisesta.
Sormenpään kapillaariverinäytteessä heikentyneen sokerinsiedon arvot ovat välillä 8,9–12,1 mmol/l.
Sinulla on diabetes, jos
aamulla paaston jälkeen laboratoriossa mitattu verensokerisi (fP-gluk eli paastoplasman glukoosi) on ≥ 7,0 mmol/l vähintään kahtena eri päivänä
tai
sokerirasitustestissä verensokerisi on laskimonäytteessä yli 11,0 mmol/l kaksi tuntia 75 g sokeriliuoksen juomisen jälkeen. Sormenpään kapillaarinäytteessä diabeteksen diagnoosiraja on 12,2 mmol/l.
Henkilöllä, jolla on klassiset korkean verensokerin oireet eli lisääntynyt virtsaneritys ja jano, tahaton laihtuminen, väsymys, diabeteksen diagnoosiin riittää periaatteessa jo kertaalleenkin laskimosta mitattu verensokeri 11,1 mmol/l tai enemmän riippumatta mittauksen ajankohdasta. Tällöinkin diabeteksen diagnoosi varmistetaan uudella mittauksella.
