Pitkävaikutteinen perusinsuliini pistetään yleensä normaalisti edellisenä päivänä. Suoliston tyhjentämistä edellyttävien toimenpiteiden yhteydessä sovitaan etukäteen mahdollisesta insuliinin vähentämisestä.
Verensokeri mitataan aamulla ennen leikkausta ja sitten 1–2 tunnin välein.
Insuliinihoidon toteuttamiseen leikkauspäivänä on olemassa kaksi eri käytäntöä:
Leikkauspäivän aamuna jätetään pitkävaikutteinen insuliini kokonaan pistämättä ja aloitetaan insuliinin ja sokerin (glukoosin) laskimotiputus. Verensokeria seurataan tunnin välein ja insuliinin tiputusnopeutta muutetaan verensokerin perusteella.
Toinen käytäntö on pistää leikkauspäivän aamuna normaali pitkävaikutteisen insuliinin annos. Lisäksi aloitetaan sokerin (glukoosi) laskimotiputus, seurataan verensokeria tunnin välein ja tarvittaessa annostellaan leikkauksen aikana pikavaikutteista insuliinia kahden tunnin välein.
Leikkauksen jälkeen seurataan verensokeria 1–2 tunnin välein. Myöhemmin, kun henkilö saa jälleen syödä normaalisti, palataan normaaliin ihonalaiseen insuliinin annosteluun. Verensokeria mitataan 2–4 tunnin välein, ja tarpeen mukaan annostellaan pikainsuliinia korjausannoksin sen lisäksi mitä syöminen vaatii.
Insuliinipumpun käyttö leikkauksen aikana sovitaan yksilöllisesti. Insuliinipumppua käyttävä vaihtaa kanyylin ja katetrin leikkausta edeltävänä päivänä. Pumpun käyttöä voidaan jatkaa leikkauksen aikana ja jälkeen, jos se on leikkausalueen ja -asennon osalta turvallista ja onnistuu. Verensokerin nousun mukaiset lisäannokset annetaan pumpun boluksina tai pistoksina. Tarvittaessa siirrytään varajärjestelmään.
Glukoosisensoria voidaan myös hyödyntää leikkauksen aikana verensokerin mittausten rinnalla. Nestepitoisuuden ja verenkierron muutokset voivat kuitenkin vaikuttaa sensoriarvojen luotettavuuteen, joten hoitoa ohjaavat mittaukset tehdään kertamittauksilla sormenpäästä tai mahdollisesta valtimokanyylistä.