Sulfonyyliureat ovat vanhemman polven diabeteslääkkeitä. Ne lisäävät kaavamaisesti insuliinin eritystä haimasta.
Sulfonyyliureoita käytetään aikuisten tyypin 2 diabetesta hoitoon toisen tai kolmannen vaiheen lääkevalmisteena yhdessä elintapahoidon ja metformiinin tai muiden verensokeria alentavien lääkkeiden tai perusinsuliinin kanssa. Niitä voidaan myös käyttää yksinään, jos metformiini tai muut verensokeria laskevat lääkevalmisteet eivät sovi.
Sulfonyyliurea tablettien käyttö on huomattavasti vähentynyt aikaisemmista vuosista Suomessa, kun uusia lääkevalmisteita on tullut käyttöön. Suomessa on käytössä (7/2023) yksi sulfonyyliureavalmiste: glimepiridi ja erityisluvalla glibenklamidi.
Sulfonyyliureat kiinnittyvät haiman beetasolun reseptoriin ja lisäävät suoraan ja kaavamaisesti insuliinin eritystä haimasta koko vuorokauden ajalle.
Glimepiridi on pitkävaikutteinen ja laskee sekä aterian jälkeistä verensokeria että paastoverensokeria.
Osalla henkilöistä glimepiridin vaikutus hiipuu vuosien myötä. On epäilty, että itse lääkevalmiste nopeuttaisi oman insuliinin erityksen ehtymistä, mutta näyttö tästä ei ole yksiselitteinen.
Tyypin 2 diabetesta sairastavien lisäksi erityinen käyttäjäryhmä on harvinaista synnynnäistä reseptorimutaatiosta johtuvaa diabetesta sairastavat lapset.
Glimepiridi on pitkävaikutteinen insuliinin eritystä lisäävä lääkevalmiste, joka vaatii säännöllisen syömisen ja liikuntaan varautumisen.
Glimepiridin aloitusannos on yleensä 1–2 mg yksi tabletti aamulla. Lääkeannosta lisätään tarvittaessa 1–2 viikon välein verensokerin mittaustulosten ja lääkärin ohjeen mukaan. Tavallinen hoitoannos on 4–6 mg vuorokaudessa.
Yleensä lääkeannos otetaan kerran päivässä ennen ensimmäistä kunnollista syömistä. Jos aamupala on kevyt, niin lääke otetaan vasta lounaalla. Yksilöllisesti annoksen voi jakaa myös otettavaksi kahdessa osassa.
Glimepiridin käyttäjän on tarpeen opetella ainakin karkea hiilihydraattien arviointi. Hoitaja opastaa hiilihydraattien laskemisessa. Lääkevalmiste on pitkävaikutteinen ja vaatii säännöllisen ateriarytmin ja tasaiset aterioiden hiilihydraattimäärät.
Sulfonyyliureat voivat laskea verensokerin liian alas ruokailun viivästyessä tai liikunnan yhteydessä. Siksi ruokailuaikojen ja määrien pitäisi olla päivästä toiseen suhteellisen säännölliset.
Sulfonyyliurea ei sovi vaikean maksan, munuaisten tai sydämen vajaatoiminnan yhteydessä. Liian matalan verensokerin vaaran vuoksi se ei sovi iäkkäille ihmisille. Valmiste ei sovi sulfalle allergiselle henkilölle.
Kaikkiin lääkevalmisteisiin liittyy yksilöllinen haittavaikutusten riski.
Liian matala verensokeri on sulfonyyliureoiden tavallisin ja tärkein haittavaikutus. Tätä voidaan ehkäistä säännöllisellä ateriarytmillä ja hiilihydraattimäärillä ja lisäsyömisellä ennen liikuntaa. Seurauksena on herkästi liikasyöminen, verensokerin heilahtelu ja painonnousu. Näiden syiden vuoksi sulfonyyliureoiden käyttö on nykyisin vähäistä.
