SGLT2-estäjät (sokerinpoistajat) laskevat verensokeria lisäämällä sokerin erittymistä virtsaan. Ne myös auttavat ehkäisemään diabetekseen liittyviä sydänsairauksia ja munuaissairautta.
SGLT-2 estäjät estävät sokerin ja natriumin palautumista munuaisista takaisin verenkiertoon. Näin sokerin ja natriumsuolan erittyminen virtsaan lisääntyy ja siksi lääkkeitä kutsutaan myös sokerinpoistajiksi. Verensokeri ja usein myös verenpaine laskevat. SGLT2-estäjiä nimitetään gliflotsiineiksi.
SGLT2-estäjiä käytetään aikuisten tyypin 2 diabetesta sairastavien hoitoon toiseen vaiheen lääkevalmisteena yhdessä metformiinin tai muiden verensokeria alentavien lääkkeiden tai insuliinihoidon kanssa. Niitä voidaan myös käyttää yksinään, jos metformiini ei sovi.
Suomessa on (1/2024) käytössä neljä SGLT2-estäjää: dapagliflotsiini, empagliflotsiini, ertugliflotsiini ja kanagliflotsiini.
Sokerinpoistajat estävät glukoosinkuljettajaproteiini 2:n (SGLT2) toimintaa munuaisissa. Kun proteiinin toiminta estyy, veressä oleva sokeri, natriumsuola ja vesi kehosta virtsan mukana.
Terveen aikuisen munuaiskeräset suodattavat noin 180 grammaa sokeria päivittäin, mutta normaalisti se imeytyy takaisin verenkiertoon. Sokerinpoistajat estävät tätä takaisinimeytymistä ja sokerin erittyminen virstaan lisääntyy. Virtsan sokeripitoisuus lisääntyy, virtsan määrä lisääntyy, verensokeri laskee ja usein myös verenpaine laskee. Sokerin menetys virtsaan saa aikaan myös muutaman kilon painonlaskun.
Sokerinpoistajat auttavat ehkäisemään sydänsairauksia ja diabeteksen munuaissairautta.
Lääkevalmiste otetaan kerran päivässä mihin aikaan vain tyhjään mahaan tai aterian yhteydessä.
SGLT2-estäjät eivät normaalikäytössä aiheuta liian matalaa verensokeria. Ruokamääriä ei pidä lisätä lääkkeen aloituksen jälkeen vaan vähentää, jos on ylipainoa. Valmisteiden annostusta ei tarvitse muuttaa vaihtelevan ruokailun tai liikunnan kanssa. Yhteiskäytössä insuliinin kanssa insuliinin tarve saattaa pienentyä. Insuliinin annosta vähennetään verensokerin omamittausten ja lääkärin antamien ohjeiden mukaan.
Osalla SGLT2-estäjävalmisteista on käyttöaiheena myös kroonisen munuaistaudin ja sydämen vajaatoiminnan hoito.
SGLT2-estäjien verensokeria laskeva teho heikkenee munuaisten vajaatoiminnassa. Lääkäri arvioi valmisteen hyötyä ja käyttöaihetta yksilöllisesti, jos munuaisten suodatusarvo eli GFR (Glomerular Filtration Rate) on merkittävästi alentunut.
Toistuvat tai pitkäaikainen virtsatietulehdus tai herkkyys hiivatulehduksille voivat myös olla este lääkkeen käytölle.
Nesteenpoistolääkkeiden tai verenpainelääkkeiden annosta voi olla tarpeen tarkistaa, kun SGLT2-estäjä aloitetaan. Verenpaineen omamittauksilla voi selvittää lääkkeen vaikutusta verenpaineeseen.
SGLT2-estäjiä ei käytetä raskauden tai imetyksen aikana.
SGLT2-estäjät tulee tauottaa 3 vrk ennen leikkausta.
Kaikkiin lääkevalmisteisiin liittyy yksilöllinen haittavaikutusten riski.
SGLT2-estäjät lisäävät virtsan eritystä ja riskiä elimistön kuivumiseen. Sokeripitoinen virtsa lisää sukuelinten hiivatulehduksia. Natriumsuolan eritys virtsaan voi laskea verenpainetta. Insuliininpuutosdiabeteksessa sokerinpoistajat lisäävät hieman happomyrkytyksen eli ketoasidoosin vaaraa.
