Matalan verensokerin syitä diabeteksessa

• Olet yliarvioinut hiilihydraattien aterialla, jolloin ateriainsuliinin annos on liian suuri ja verensokeri laskee liian matalalle aterian jälkeen.

tai

• Jos perusinsuliinin määrä on syystä tai toisesta noussut liian suureksi, se johtaa herkästi verensokerin laskuun alkuyöstä tai päivällä ennen aterioita sekä liikunnan yhteydessä.

tai

• Jos olet vahingossa pistänyt liian suuren insuliiniannoksen tai ottanut väärää insuliinia, esimerkiksi jos pitkävaikutteisen insuliinin sijasta pistääkin pikavaikutteista insuliinia tai päinvastoin.

Jos annostelet pikavaikutteisen insuliinin aterialle vasta syömisen jälkeen, insuliinin vaikutus ei osu oikeaan kohtaan aterian hiilihydraattien vaikutuksen kanssa. Tämä johtaa siihen että verensokerisi voi ensin nousta liian korkealle (1–2 tuntia syömisestä) ja kun aterian verensokeria nostava vaikutus vähenee (2–4 tuntia syömisestä), voi insuliinin vaikutus vielä jatkua ja aiheuttaa verensokerin laskun liian matalalle.

Insuliini imeytyy verenkiertoon eri pistosalueilta eri nopeudella. Vatsan alue on nopein ja pakaran alue hitain. Koska imeytymisessä on vaihtelua paikasta riippuen kannattaa pyrkiä siihen, että tietty insuliinivalmiste pistetään tietylle alueelle, kuitenkin niin että pistopaikkaa vaihdetaan alueella säännöllisesti ja laajasti aluetta käyttäen esimerkiksi vaihtamalla vatsan puolta tai reidestä toiseen säännöllisesti. Ateriainsuliini kannattaa pääsääntöisesti pistää vatsan alueelle.

Perusinsuliini kannattaa pääsääntöisesti pistää laajalti pistosalueita käyttäen ja säännöllisesti pistospaikkaan vaihtaen reiteen tai pakaraan. Jos reisissä oleva rasvakudos on niukkaa, niin perusinsuliinin voi pistää myös vatsan sivuun.

Pistopaikan kunto vaikuttaa insuliinin imeytymiseen. Toistuvasti samaan paikkaan pistäminen voi aiheuttaa kudosmuutoksia, jotka heikentävät insuliinin imeytymistä. Jos alueelle on päässyt muodostumaan kudosvaurioita, voi insuliinin vaikutus olla uudelle vaurioitumattomalle pistosalueelle siirryttäessä aikaisempaa voimakkaampi.

Korkeampi lämpötila, esimerkiksi helteellä, saunassa tai lämpimässä kylvyssä, nopeuttaa myös insuliinin imeytymistä. Samoin verenkierron kiihtyminen esimerkiksi liikunnan yhteydessä.

Uudet tyypin 2 diabeteksen tablettilääkkeet tai pistettävät suolistohormonilääkkeet eivät itsessään aiheuta vakavaa verensokerin laskua ilman insuliinihoitoa. Vanhemmista tablettilääkkeistä sulfonyyliurea ja ateriatabletit vaikuttavat kaavamaisesti ja voivat siksi laskea verensokerin liian matalalle, jos niiden annos ei ole oikea suhteessa syömiseen ja liikuntaan tai jos niiden vaikutus on jostain syystä voimistunut.

Kestävyysliikunta kuluttaa energiaa, lisää insuliinin vaikutusta ja laskee verensokeria. Siksi liikuntaan kannattaa varautua ottamalla ylimääräistä hiilihydraattia ja/tai pienentämällä liikunnan aikana vaikuttavan ateriainsuliinin ja tarvittaessa myös perusinsuliinin annosta.

Riski pitkäkestoisen liikunnan jälkeiseen matalaan verensokeriin on suurentunut myös seuraavana yönä.

Ateriainsuliinia käytettäessä on suositeltavaa aina laskea syötävät hiilihydraatit tarkasti, sillä jos pistettyä insuliinia on suhteessa enemmän kuin syötyjä hiilihydraatteja, on seurauksena matala verensokeri.

Hiilihydraattien lasku ei kuitenkaan aina onnistu ja osa varsinkin iäkkäimmistä henkilöistä saattaa annostella ateriainsuliinia hiilihydraattien laskemisen sijaan vakioannoksina eli sama annos aina samaan aikaan samalle aterialle. Jos aterian hiilihydraattimäärä jää näin toimiessa tavanomaista pienemmäksi, laskee verensokeri liikaa. Jos siis syödään tavallista vähemmän hiilihydraatteja, pitää ateriainsuliinin annosta aina vähentää myös vakioannoksia käytettäessä, jotta pistetty insuliini ei vaikuta liikaa.

Tyypin 2 diabeteksen insuliinihoidossa saatetaan käyttää suurehkoja perusinsuliinin tai yhdistelmäinsuliinin annoksia. Tällöin niiden annos on suunniteltu tavanomaisten ateriakokojen ja hiilihydraattimäärien mukaan. Jos ateria myöhästyy tai hiilihydraattimäärä jää tavanomaista vähäisemmäksi, laskee verensokeri herkästi liikaa.

Verensokerin laskiessa maksa vastaa tilanteeseen vapauttamalla sokerivarastoistaan sokeria verenkiertoon. Alkoholi estää sokerin vapautumista maksasta, joka lisää alhaisen verensokerin riski'.

Suurin riski verensokerin laskulle on runsaamman alkoholin nauttimisen jälkeen aamuyön ja aamun tunteina.

Lisäksi matalan verensokerin oireiden tunnistaminen vaikeutuu humalatilassa ja omasta voinnista huolehtiminen ei onnistu turvallisesti.

Runsas alkoholin käyttö voi näistä syistä johtuen aiheuttaa vakavan hypoglykemian ja insuliinisokin.

Toistuvan matalan verensokerin taustalla voi olla myös jokin muu sairaus, joka vaikuttaa insuliinin tarpeeseen. Tällaisia ovat kilpirauhasen vajaatoiminta, lisämunuaisten vajaatoiminta ja munuaisten vajaatoiminta.