MODY-diabetes

MODY-diabeteksen mahdollisuus tulisi selvittää, jos

• diabeteksen sairaudenkuva ei tunnu sopivan sen paremmin tyypin 1 kuin tyypin 2 diabetekseen

• jollakulla muulla suvussa on MODY-diabetes

• raskausdiabetes todetaan normaalipainoisella naisella

Diabetestyypin selvittelyssä käytetään muun muassa vasta-ainetestejä ja C-peptidimääritystä verikokeesta sekä usein sokerirasitusta. Diagnoosi varmistetaan verinäytteestä tehtävällä geenitestillä.

Tiedossa on jo toistakymmentä geeniä, joiden muutokset voivat aiheuttaa MODY-diabeteksen.

MODY2 eli glukokinaasidiabetes on yleisin MODY-tyyppi Suomessa. Sille on tyypillistä, että paastoverensokeri on lievästi kohonnut, mutta verensokerin ei yleensä jää koholle aterian jälkeen. Glukokinaasientsyymin geenissä olevan muutoksen seurauksena haiman beetasolujen insuliinieritys käynnistyy vasta tavanomaista korkeammalla verensokerin tasolla. Hoidoksi riittää useimmille pelkkä ruokavaliohoito.

MODY3 eli HNF-1alfa-diabetes on toiseksi yleisin MODY-tyyppi Suomessa. Haimassa on insuliinia tuottavia soluja, mutta ne eivät normaalisti reagoi verensokerin nousuun. Insuliinineritys käy ajan myötä liian vähäiseksi ja verensokeriarvot nousevat reilusti etenkin aterian yhteydessä, mutta myöhemmin myös paastotilanteessa. Hoidoksi riittävät yleensä aluksi ruokavaliohoito ja ateriatabletit, mutta usein tarvitaan myös insuliinihoitoa. Monet tyypin 2 diabeteksessa käytettävät lääkkeet saattavat myös tehota, mutta hoitotutkimuksia ei ole tehty.

Valtaosalla MODY-diabetesta sairastavista haiman beetasolut pystyvät tekemään insuliinia, mutta ne eivät aisti verensokerin nousua kuten terveet solut.

Osalle henkilöistä riittää ruokavaliohoito, toisilla hoitona käytetään ateriatabletteja, jotka vapauttavat beetasoluista insuliinia. Osaan geenivirheistä liittyy kuitenkin insuliinia tekevien beetasolujen vaurioituminen, jolloin hoidossa tarvitaan insuliinin monipistoshoitoa.