Kun diabeteksen raja-arvot ylittävät verensokeriarvot todetaan, lääkärin tehtävänä on määrittää tarkempi diabetestyyppi. Tämä voi olla ilmeinen esitietojen, sairastumistarinan, sairaudenkuvan ja oireiden perusteella. Diagnoosi voidaan yleensä varmistaa laboratoriossa haiman tarkemmilla tutkimuksilla. Lisätutkimuksia tarvitaan erityisesti silloin, jos oireet ja riskitekijät eivät ole selkeästi tunnistettavissa ja kyseessä voi esimerkiksi mahdollisesti olla joku harvinaisemmista diabetestyypeistä. Joissain tapauksissa diabeteksen tyyppi voi myös jäädä epäselväksi tai diagnoosi voi tarkentua kun tieto lisääntyy ajan myötä.
Tyypin 1 diabetes
Tyypin 1 diabetekseen sairastutaan yleensä nuorempana ja insuliinipuutoksen aiheuttaman verensokerin nousun oireet ovat usein selkeät. Insuliininpuutoksessa todetaan korkean verensokerin ohella verikokeessa ketoaineita eli ”happoja”. Suurina määrinä ne happamoittavat elimistöä ja voivat aiheuttaa happomyrkytyksen eli ketoasidoosin. Verikokeella selvitetään lisäksi autoimmuunisairauteen viittaavia vasta-aineita ja voidaan myös tutkia haiman insuliinin erityskyky.
Tyypin 2 diabetes
Tyypin 2 diabetekseen sairastutaan yleensä aikuisena. Tyypin 2 diabetes on todennäköinen, jos aikuisena diabetekseen sairastuvalla on lähisuvussa tyypin 2 diabetesta, vyötärölihavuus ja metabolinen oireyhtymä ja verensokeri on noussut hiljalleen. Jos aloitettu elintapahoito ja lääkehoito korjaavat verensokerin, ei erityistutkimuksia yleensä tarvita.
Tyypin 2 diabetekselle ei yleisyydestään huolimatta ole selkeitä kriteereitä, vaan se diagnosoidaan sulkemalla pois riittävällä todennäköisyydellä muut vaihtoehdot, tärkeimpänä insuliinipuutosdiabetes ja muista sairauksista aiheutuva diabetes.