Siirry sivun sisältöön

Kohonnut verenpaine diabeteksessa

Diabetesta sairastavalla verenpaine voi nousta samoista syistä kuin muillakin. Verenpaineen kohoaminen on tavallista tyypin 2 diabeteksessa ja diabeteksen munuaistaudissa. Jos verenpaine on koholla jatkuvasti puhutaan korkeasta verenpaineesta eli hypertensiosta.

​Verenpaine tarkoittaa valtimossa vallitsevaa painetta, joka syntyy kun sydän supistuu ja pumppaa verta valtimoihin. Verenpaineen osatekijät ovat yläpaine eli systolinen paine ja alapaine eli diastolinen paine. Systolinen verenpainetaso edustaa sydämen pumppauksen tuottamaa työpainetta. Diastolinen verenpainetaso edustaa sydämen lepovaihetta.

Verenpaine vaihtelee eri aikaan vuorokaudesta ja tilapäinen vaihtelu on tavallista ja normaalia. Verenpaine nousee liikkuessa, jännittäessä tai suuttuessa ja laskee levossa. Siksi verenpaineen taso määritetään useamman päivän aamu ja iltamittausten keskiarvoista.

Verenpaineesi on korkea, jos yläpaineen taso on toistuvasti 140 mmHg tai enemmän tai alapaineen taso on 90 mmHg tai enemmän.

Verenpainetta kohottavat elintavat kuten runsas suolan tai alkoholin käyttö, tupakointi ja ylipaino. Ne voivat tuoda esiin perinnöllisen alttiuden korkealle verenpaineelle. Myös lakritsin syöminen, tulehduskipulääkkeet, hormonivalmisteet, pitkittynyt stressi ja unen aikaiset hengityskatkokset (uniapnea) voivat nostaa verenpainetta. Korkean verenpaineen syynä voi joskus harvoin olla jokin muu sairaus, kuten diabeteksesta riippumaton munuaissairaus tai lisämunuaisen sairaus.

Useampien verenpaine nousee jonkin verran ikääntyessä. Erityisesti ikäihmisillä systolinen paine voi olla korkea, vaikka diastolinen paine olisi hyvä. Tämä johtuu verisuonten joustavuuden vähentymisestä iän myötä.

Tyypin 1 diabetes ei sinällään kohota verenpainetta. Jos verensokerisi on kuitenkin erittäin korkea, tämä voi rasittaa munuaisia ja nostaa verenpainetta. Myös pidempää sairastettu diabetes voi vaurioittaa munuaisia vaikka verensokeritaso olisi lähellä normaalia. Tämän merkkinä virtsaan ilmaantuu valkuaista tai munuaiskerästen suodatuskyky alentuu. Silloin verenpaine usein kohoaa.

Tyypin 2 diabetesta sairastavalla on usein laajempi aineenvaihduntahäiriö eli metabolinen oireyhtymä. Verenpaineen kohoaminen ja korkea verenpaine ovat tyypillistä metabolisessa oireyhtymässä. Insuliinin heikentynyt kudosvaikutus eli insuliiniresistenssi vaikuttaa verisuonten seinämiin ja munuaisiin verenpainetta nostaen.

Korkean verenpaineen (eli hypertensio) selvittelyyn kuuluu lääkärin tekemän haastattelun ja tutkimuksen lisäksi veri- ja virtsakokeita. Niillä pyritään poissulkemaan muita verenpainetta kohottavia sairauksia, kuten lisämunuaisten ja munuaisten sairauksia. Nämä muut hoidettavissa olevat sairaudet ovat kuitenkin harvinaisia.

Tutkimuksilla selvitetään myös sydän- ja verisuonisairauksien vaaratekijöitä. Alkututkimuksissa selvitetään, onko korkea verenpaine jo mahdollisesti aiheuttanut haitallisia vaikutuksia elimistöön. Sydänfilmistä (EKG = elektrokardiografia) nähdään sydämen rytmin lisäksi, onko verenpaine vaikuttanut sydänlihakseen haitallisesti tai onko merkkejä sepelvaltimotaudista.

Munuaisten rasitusta selvitetään tutkimalla virtsanäytteen albumiini niminen valkuainen herkällä menetelmällä ja määrittämällä verikokeesta munuaisten suodatusnopeus (eGFR).

Silmänpohjien pienet verisuonet tutkitaan valokuvaamalla tai silmälääkärin vastaanotolla.

Unenaikaiset hengityskatkokset (uniapnea) voivat kohottaa verenpainetta. Sitä voidaan selvittää unirekisteröinnillä, jossa seurataan yöllä unen aikana hengitystä ja veren happipitoisuutta.

Päivitetty 30.9.2023