Ravitsemushoito kohtalaisessa tai vaikeassa munuaisten vajaatoiminnassa
Vaikeassa munuaisten vajaatoiminnassa saatetaan tarvita proteiinin säännöstelyn lisäksi myös fosforin ja kaliumin saannin rajoittamista.
Jos munuaisten vajaatoiminta on edennyt kohtalaiseksi, ja verikokeissa joko lisäkilpirauhashormoni- tai fosfaattitaso on koholla, on oikea aika aloittaa munuaispotilaan erityisruokavalio. Proteiinimäärä pidetään edelleen kohtuullisena. Mikäli nestettä ei kerry elimistöön, hieman tavallista runsaampi juominen on munuaisen kannalta hyödyksi.
Koska tässä ruokavaliossa rajoitetaan useiden keskeisten ruoka-aineiden käyttöä, se aloitetaan aina ravitsemusterapeutin ohjauksessa. Ravitsemusterapeutti seuraa myös, että ravitsemus pysyy riittävänä ja mahdollisimman monipuolisena rajoituksista huolimatta.
Vajaatoimintaisten munuaisten kyky poistaa fosforia heikkenee. Fosforin kertyminen elimistöön lisää verisuonten ahtautumista ja haurastuttaa luustoa. Fosforin kertymistä elimistöön ehkäistään vähentämällä sen saantia ruoasta. Keskeisiä fosforin lähteitä ovat elintarvikkeisiin lisätty fosfori, täysjyvävilja, maitovalmisteet ja liharyhmän tuotteet (liha, kala, broileri, kananmuna).
Pidemmälle edenneessä munuaisten vajaatoiminnassa voidaan tarvita myös ruokavalion kaliumrajoitusta. Kaliumia on laajalti sekä eläin- että kasviperäisissä elintarvikkeissa. Esimerkiksi kahvi, hedelmätäysmehut ja peruna ovat tavallisia kaliumin lähteitä. Kaliuminsaannin vähennystarve on aina yksilöllinen ja joskus jo pieni muutos ruokavalioon riittää, esimerkiksi osan päivän kahvikupillisten korvaaminen teellä.
Ruokavalio muuttuu, jos tarvitaan keinomunuais- eli dialyysihoitoa. Oman hoitopaikan ravitsemusterapeutti antaa tällöin ruokavaliosta yksilölliset ohjeet.
