Ärtyneen suolen oireyhtymässä maha-suolikanavan alueella voi olla epämukavaa tunnetta tai kipua, joka liittyy ulosteen koostumuksen vaihteluun ripulista ummetukseen tai ulostamistiheyden vaihteluun. Ulostaminen helpottaa monesti kipua.
IBS:n diagnoosi perustuu elimellisten sairauksien, kuten keliakian, poissulkuun ja tyypilliseen oirekuvaan. IBS:n syntymekanismia ei täysin tiedetä. Pienenä sairastettu maitoallergia tai vatsan alueen kirurgiset toimenpiteet voivat altistaa suolen toiminnan häiriöille ja IBS:lle.
Suoliston bakteerikannan on todettu olevan yhteydessä moniin elimellisin sairauksiin ja myös toiminnallisiin vatsaoireisiin. Tutkimustietoa suolistomikrobiston häiriöiden vaikutuksesta lasten toiminnallisiin mahavaivoihin on toistaiseksi vähän, eikä kaikkien pre- tai probioottivalmisteiden käyttöä voida yleisesti suositella hoitona. Probioottivalmisteen sisältämä bakteerikanta ja -määrä vaikuttavat valmisteen tehoon.
Vakiintunutta, aina kaikille lapsille käypää hoitoa toiminnalliseen vatsakipuun tai IBS:aan ei ole, vaan hoito suunnitellaan yksilöllisesti oirekuvan pohjalta. Hoitona voidaan käyttää esimerkiksi lääkehoitoa (spasmolyytteja), probiootteja, dieettihoitoa ja lääkkeettömiä kivunhallintakeinoja, kuten kognitiivista terapiaa tai psykoterapiaa tai psykofyysistä terapiaa. Ruokavalion muuttaminen laktoosittomaksi tai sokerivalmisteiden vähentäminen tai poisjättö joksikin aikaa voi auttaa oireisiin.
Osa saa apua ruokavalion rajaamisesta laktoosittomaksi, maidottomaksi tai gluteenittomaksi. Joskus voidaan kokeilla myös hiilihydraattivalmisteiden käytön rajoitusta ruokavaliossa (niin sanottu FODMAP-ruokavalio). Tällöin rajataan tiettyjen huonosti imeytyvien fermentoituvien hiilihydraattiyhdisteiden käyttöä, joita on mm. gluteenia sisältävissä viljoissa, sipulissa, maitotuotteissa, kivellisissä hedelmissä ja makeutusaineissa, herneissä ja palkokasveissa ja joissain hedelmissä (esimerkiksi omena).
FODMAP-ruokavalio on paljon perusruoka-aineryhmiä rajoittava, ja se on hyvä suunnitella terveydenhuollon ammattilaisen, esimerkiksi ravitsemusterapeutin kanssa yhdessä. Lasten ja nuorten kohdalla on tärkeää, että turvataan kasvu ja riittävä energian ja vitamiinien ja hivenaineiden saanti. Jos ruokavaliorajoituksesta ei ole selkeää apua 1–2 kuukauden kokeilun jälkeen, tulee turhat ruokarajoitukset lopettaa.
Lapsuusiän vatsakipu tai IBS ei automaattisesti tarkoita, että vaivoja olisi aikuisenakin. Isolla osalla lapsista vaiva helpottuu tai poistuu kokonaan lapsen kasvaessa.